torstai 17. heinäkuuta 2014

Kel onni on, se onnen kätkeköön

äMMä täällä hei! Otsikon vanha suomalainen sanonta tuntuu olevan niin totta, mutta miksi? Siksi, koska ihmiset ovat kateellisia toisilleen?


Tällä hetkellä olen saavuttanut elämässäni tämän maagisen onnen tilan. Olen niin onnellinen välillä, että pakahdun. En siksi, että olisi tapahtunut mitään mullistavaa: en ole vastarakastunut, voittanut lotossa tai mitään muutakaan sen tapaista. Oma onneni ei ole tullut hetkessä eikä niin, ettei sen eteen olisi tehty töitä.

Luin vanhaa päiväkirjaani ja muistelin lapsuuteni toiveita ja haaveita. Tässä niistä pinnallisimmat (ote päiväkirjastani):
-Haluan tissit koska muillakin on :D
-Haluan pitkät hiukset 
-Haluan babybornin
Tissit lomalta Barcelonasta
Voitteko kuvitella: sain tissit, pitkät hiukset ja lapsellani on babyborn. Itse en siis sitä saanut, vaikka siitä haaveilin, mutta tavallaan minulla se silti on. Päiväkirjassani kaikista eniten kuitenkin toivoin, että olisin: 

-ONNELLINEN aikuinen 
-Saisin hyvän parisuhteen
-Saisin terveitä lapsia, olisin terve, perheeni ja läheiseni olisivat terveitä (tulikohan toi terveyskohta nyt selväksi kaikille?) 
-Siskoni olisi hyvä ystäväni

En toivonut olevani rokkitähti tai Miss Suomi, ihme ja kumma :D Tällä hetkellä nämä asiat ovat minulla juuri niinkuin olen toivonut.

Päiväkirjassani oli myös lista asioista, joista olin onnellinen 16-vuotiaana:
1.Perhe: Ilman sitä olisin erilainen ihminen kuin nyt. Rasittava sellainen joskus, mutta sitäkin tärkeämpi.
2.Opiskelupaikka: Vaikka ei hyvin mene, minulla on se ja mahdollista korvata kaikki töppäykset
3.Ystävät: Niitä on, huonoja ja hyviä + pysyviä.
4.Työpaikka: Monella nuorella ei ole ja saa ihan hyvin rahaakin. Rakastan hoitaa lapsia, se on ihan okei, vaikka vihaan mun pomoa :D
5.Terveys: Vaikka vatsa välillä temppuilee olen terve ja hyvässä kunnossa.
6. Hyvät välit vanhempien kanssa: On tosi hyvä isi, oon isin tyttö, isi on hauska ja ihana! Äiti on ymmärtäväinen mutta pihi :D
7. Oma huone: Oi oma rauha, täällä saan olla ihan rauhassa.
8. Ulkonäkö: Aika tyytyväinen olen itseeni, vaikka virheitä on paljon
9. Vaatteeni: On aatteeni, rakastan vaatteitani, niistä en luovu! Pinnallista mutta totta.

Listan tekemisestä on vuoden päästä 10 vuotta, ja teimme myös koulussa silloin ajatuskartan siitä, missä haluaisimme olla 10 vuoden päästä. Siinä oli: naimisissa, töissä kampaamossa(opiskelin siis kampaajaksi, en valmistunut), lapsia ja omakotitalo. Tällä hetkellä olen tosiaan kampaamossa töissä (tosin teen rakannekynsiä ja meikkejä), en ole naimisissa mutta onnellisessa avoliitossa, minulla on kaksi lasta ja ostimme juuri asunnon. Nyt vaan mietin, miksen toivonut että voittaisinpa lotossa, omistaisin helikopterin ja oman mökin Madeiralla. 

No mutta oikeasti, halusin tätä ja todella nautin tästä. Tylsää ehkä, mutta totta: minut tekee onnelliseksi ihan arkiset asiat, esimerkiksi tuoreen kahvin tuoksu maittavalla aamiaisella, poikani hymyt, tyttäreni hölmöt jutut, Elviksen musiikki ja oma putkimies. Uskon, että sillä on myös suuresti vaikutusta minkälaisessa ympäristössä kasvaa. Itse olen ollut niin onnekas, että minulla oli onnellinen lapsuus ja hyvä perhe, jossa varttua. Tämän haluan myös omille lapsilleni tarjota. Omassa lapsuudessa erinäisistä syistä rahaa ei ollut paljon, mutta rakkautta sitäkin enemmän, ja se on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin mikään maallinen mammona.

Tuntuu että elän nyt onnellisinta aikaa elämässä, saan olla kotona rakkaimpieni kanssa ja katsoa kun he kasvavat, käydä tekemässä välillä työtä mistä pidän, olla suhteessa, jossa olen onnellinen juuri nyt ja tässä, ei yhtään enempää ei yhtään vähempää (tosta pitäs tulla mun motto).Olen onnellinen tälläisenä kuin olen, ja hyväksyn itseni kaikkine virheineen. Tähän päästäkseni oli minun  tehtävä tietoinen päätös siitä. Vain minä itse luon oman onneni. 








Tämä minun  maaginen onneni ei ole kuitenkaan tullut helpolla. Esimerkiksi ennen hyvää suhdetta on ollut todella huonoja ja ennen hyvää työpaikkaa on ollut monta huonoa. Vaikeaa on ollut monellakin tapaa, mutta mä tarvitsin ne vastoinkäymiset, jotta pääsisin tähän. Joten ihmisten tulisi olla vähemmän mustasukkaisia onnesta toisilleen, koska ennen kuin on kävellyt toisen kengissä, niin ei voi tietää, missä niillä on kuljettu.
On siis hyvä pysähtyä välillä miettimään mistä asioista on omassa elämässään onnellinen. Itse haluaisin tämän onnen tunteen olevan pysyvä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nyt kuitenkin yritän varastoida tämän tunteen oman pääni kovalevyyn, jotta voin sitten lämmöllä muistella sitä, jos elämä nuhtelee.
Loppuun tälläinen "hauska" suora lainaus päiväkirjasta. Ennen kuin muuttaa pois kotoa täytyy: 
"Kerätä paljon tietoa kaikesta, kun muutan pois täytyy osata säästää, syödä oikein, käyttäytyä, tietää hintoja. Musta tulee sivistynyt, luen nyt ruokakirjoja ja käytöstapoja, öitä!" 

Nämä asiat eivät nyt ihan täydellisesti ole toteutuneet. En ole kovin sivistynyt, tai no, osaan mä muutamia käytöstapoja (kuten sanoa kiitos, ole hyvä, saisinko, olisitko kiltti), mutta mikä on minusta sivistynyt ihminen, niin siitä olen kaukana :D Osaan myös syödä oikein ja kunnolla osaankin, syön oikein paljon kaikkea. Tiedän myös monien vaatteiden, korujen, laukkujen, kenkien ja kosmetiikan hintoja (tarkoitinkohan että niitä hintoja tarvitsee tietää?). Hyvä minä!

5 kommenttia:

  1. Päiväkirjat....... Aina joskus erehtyy kuvittelemaan että on ollut ihan fiksu teininäkin, mutta sitten kun lukee päiväkirjasta pari sivua niin voi että sitä myötähäpeän määrää :D

    VastaaPoista
  2. Päiväkirjat indeed! Hienoa luettavaa :) Sitä henkistä kasvua on saattanut tapahtua ;)

    VastaaPoista
  3. Ihan totta joka sana. Tsemppiä onnellisena pysymiseen!

    VastaaPoista
  4. Tämä oli hauska postaus :) Pitäisi itsekin lukea vanhoja päiväkirjoja joskus, jos ne on vielä tallessa etten hävittänyt kaikkia aikoinaan ekasta poikaystävästä eroamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Mahtavaa, että olet onnellinen! Toivottavasti moni muukin! (Nuo kaikki lauseet ansaitsivat huutomerkkinsä.) Itsekin olen, lähinnä ollut viimeiset 5 vuotta, pienen alamäin tosin. Suurin kaikista suuren suuren onnellisuuden tiellä on jotenkin lapsettomuus, sillä olen omasta sellaisesta haaveillut jo todella monta vuotta. Mutta ehkä vielä joskus. (Ja toki tiedän, että voin olla onnellinen myös lapsettomana, enkä voi jättää onneani kenenkään muun vastuulle, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tällä kaikellal haen takaa.)

    Onnea!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.