maanantai 30. joulukuuta 2013

Lomailudubsteppiä

Hei lukijat, MRV hiukan lomailee. Mieheni kuvasi tämän videon minusta ja Sekopäästä uudella seikkailuvideokamerallaan GoProlla (ei mainostusta). Se kertoo kaiken olennaisen: löhöämme, värjäämme Sekopään tukkaa ja jätämme tiskauksen huomiselle. 



Pahoitteluni dubstepistä! :D

MRV

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tuliaisia Berliinistä

Heipä hei, täällä joulupäivän pikaterveiset! Kerron Berliinin reissusta vielä myöhemmin, mutta tässä vähän sieltä raahaamaani krääsää. Kaikki kerralla päällä! Tyylikästä, eikö?


Kuljeskelimme kaupoilla, mutta en oikein löytänyt mitään ostettavan arvoista. Juuri ennen tämän paidan löytämistä totesin miehelleni, että vitsi kun löytäisin jonkun yhden kivan ja erikoisen jutun, josta voisin sanoa, että olen ostanut tämän Berliinistä. Sitten löysin tämän paidan! Ihan paras, mutta ehkä en tätä laita töihin.
Lisäksi ostin kivoja ja vähän mielipuolisia koruja. Jee jee.
Terveisin MRV <3 ps. En saa tähän nyt allekirjoitusta, koska olen pädillä. Ei kannata ostaa.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Miten järjestät maailman glamööreimmat pippalot

Tykkään järjestellä juhlia ja vielä enemmän tykkään, jos voin ilahduttaa muita. Tästä yhtälöstä voi päätellä, että yllätyssynttärit ovat kivointa, mitä tiedän, ja järjestelen niitä aina välillä kaikille kivoille tyypeille. Tämän vuoden saldo taitaa nyt olla viidet! Siksi on parasta, että synttärini ovat joulukuun lopulla, koska kaikki ovat silloin minulle kiitollisuudenvelassa ja saan hienot synttärit itsekin. Oma napa siis lähinnä tässäkin touhussa.

Mieheni He-Man täytti vuosia, ja on jo aikamoinen perinne, että järjestän hänelle yllätyssynttärit. Koska hän kuitenkin osasi odottaa juhlia, minun piti keksiä jotain erityisen yllätyksellistä. Niinpä päätin pitää oikeat glamour-pirskeet. Tänä Johanna Tukiaisen aikakautena varmaankin kaikki tietävät, mitä glamour on, mutta tiedättekö, miten järjestää kunnon glamöörit pippalot? Niinpä, ettepä niin. Ei se mitään, nyt kerron teillekin, mistä parhaat luksusjuhlat koostuvat. Näillä ohjeilla tekin voitte viettää juhlapäivää jälleen huomenna! Huomatkaa, että juhlan suunnittelussa tein yhteistyötä muutaman tahon kanssa. Palkkaa en ole saanut, mutta erinäisiä hyödykkeitä kyllä. Mikään pakko minun ei ole ketään kehua tai mainostaa, valitsen ihan itse, kenet mainitsen blogissa ja ketä en.

Myös HM:n ja minun ystävä Valkoinen Barbaari täytti vuosia samoihin aikoihin. Niinpä ovelana tyttönä päätin yllättää myös hänet: näin sain aikaiseksi isommat pirskeet, enemmän yllätysmomenttia, parempaa mieltä useammalle eikä HM joutunut yksin olemaan huomion keskipisteenä. Plus maksa säästyi: yhdet isot juhlat on paremmat kuin kahdet lähekkäin! Vai onko laskutoimitukseni nyt ihan oikein? No, kuitenkin.

1. Kaikki lähtee vaatteista! Juhlasankarin pitää tuntea itsensä juhlien kuninkaaksi! Joten tottakai lähdin vuokraamaan sankareille smokit. Eihän se ole juhla eikä mikään, missä miehet eivät ole smokeissa! Lähdin siis pukuvuokraamo Sanelmaan.

Uuh, kuumuutta henkareilla!

Avukseni saapui teille jo tuttu Sovinisti. Palvelu Sanelmassa oli aivan mielettömän kärsivällistä ja ihanaa! Kuvitelkaapa tilanne: pukuvuokraamoon saapuu puvuista mitään tietämätön MRV. Hänellä on mukanaan sovitusnukke (Sovinisti), joka on toisen päivänsankarin kanssa samanpituinen, mutta eri levyinen, toisen kanssa melko samankokoinen, mutta lyhyempi. MRV on ovelasti hankkinut tietoonsa päivänsankareiden rinnan- ja hartianympäryksen (älkää kysykö, miten!).

Rikoskumppanini Sovinisti
 Mieleni teki laittaa miehille päähän tuollaiset hatut! Mutta en mennyt niin pitkälle. Pitäähän ensi vuodellekin jättää jotain! ;)


Melkein oikee Bond-tyttö!
Sain tietää Sanelmassa, että minun olisikin pitänyt mitata kaulanympärys! Olin aivan ihmeissäni, en ollut edes ajatellut sellaista. Mutta nytpähän tiedän, ja tekin tiedätte. Smokkia vuokratessa siis kaulanympärys on tärkeä tietää. Lopulta saimme kuin saimmekin koottua luultavasti sopivankokoiset smokit. Voitteko uskoa, että Sanelman omistaja sanoi minulle, että jos smokit eivät sovikaan, voin soittaa hänelle itsenäisyyspäivänä, niin hän tulee tuomaan vaihdokit! Ihan oikeasti. Onneksi smokit sopivat kuitenkin täydellisesti. Niistä kuva tuonnempana. 

Tottakai myös minun oli näytettävä hyvältä, enhän kehtaisi missään ryysyissä kulkea smokkimiesten rinnalla! Ompelin ihanaan samettimekkooni halkion, ja olo oli kuin Bond-tytöllä konsanaan!


2.Yllätä päivänsankari! Minun tapauksessani päivänsankarit oikeastaan osasivat jo aavistaa jotakin, mutta eivät todellakaan sitä, mitä olin heidän varalleen suunnitellut. Toisaalta päivänsankarit olivat insinöörejä, joten heidän ilmeensäkään ei värähtänyt, kun käskin heitä riisumaan vaatteensa. Toinen paistoi hirvenlihaa ja jatkoi ilmoitukseni jälkeen tyynesti sen paistamista! Olin kuvitellut, että he järkyttyvät ja rupeavat kenties haukkomaan henkeään. Kirkumista sentään en odottanut, koska kyseessä oli sentään kaksi miehekästä miestä. No, tahdon uskoa, että miehet olivat sisimmissään yllättyneitä.

Mieheni HM tahtoo säilyttää anonymiteettinsä, se hänelle suotakoon.
Kun miehet olivat vaihtaneet vaatteet, lähdimme meille. Siellä odottivatkin vieraat. Koska kyseessä oli kuitenkin glamöörit juhlat, olin ostanut kuohuviiniä ja foliopalloja. Kaikissa luksusjuhlissa pitää olla sellaisia! Lisäksi olin tehnyt molemmille omat kakut. HM haluaa aina synttäreilleen mustikkapiirakan, joten tein sellaisen. Ongin ovelasti selville VB:n lempikarkin ja tein siitä kakun - tarjolla oli siis Jellybean-kakkua :D


Mies paistinlasta kädessä  - kuten kuuluukin
3. Hienoissa juhlissa pitää syödä kunnolla! Nyt MRV oli kuulkaas ryhtynyt niin hienoksi, että teki oikein elämänsä ensimmäisen pöytävarauksen. Kyllä oli aatelinen olo. Emme kuitenkaan halunneet mitään liian pröystäilevää, joten valitsimme rentoa mutta hyvää ruokaa tarjoavan Morrison'sin Turun keskustasta. Siinä edessä meillä olikin sitten aikaa ikuistaa melkein koko porukka. Etkoilta kotoamme oli lähtenyt pois jo kaksi henkilöä. Rauha heidän sieluilleen.

Tällaisessa äijäköörissä se MRV sai viettää iltaa! Kyllä olikin olo kuin prinsessalla. Tai sitten epätoivoisella naisella äijäseurassa.
Ruoka oli aivan törkeän hyvää ja sitä oli paljon. Eli eipä ollut kauaa hienostunut leidi -fiilis. Huomatkaa, että minä en saanut ilmaista ruokaa, joten suositteluni ovat validit ;) Otin vuohenjuustohampparin, joka oli aivan törkeän hyvä. Samoin nuo lohkoperunat! Vaikka annos oli suuri, sain kaiken syötyä miesjoukkion uljaalla avustuksella. Hyvä, sillä inhoan heittää ruokaa roskiin. Katsokaahan hienoa ruokailuetikettiäni:

Hienostuneen prinsessan ruokatavat ovat moitteettomat!
Nautin päivälliseni aina pukumiesten kanssa! Normi ilta.
No okei, tässä on yksi kuva päivänsankareistakin.

Mutta sitten taas minä! Minä minä minä!
Kunnon glamour-juhlissa sampanja virtaa!
Sitten taas kuva minusta ja kaksosista. Viittaan tietysti noihin jälkkärishotteihin!
Kaikissa kunnon luksusjuhlissa pitää syödä, sillä kuka juntti nyt haluaisi juoda sampanjaa tyhjään mahaan ja sitten örveltää nelinkontin kuin jokin eläimellinen barbaari! Kun oli syöty kunnolla, matkaa on taas kivampi jatkaa.

4. Järjestä jotakin ohjelmaa! Juhlissa pitää aina olla jotakin ohjelmaa. Hienostuneissa Juhlissa™ pitää olla hienostunutta ohjelmaa. Mikäs sen parempaa kuin stand up -show! Mahtaviin ruokatapoihini sopii hyvin räkä poskella nauraminen. Sillee hienostuneesti siis. Lähdimme siis Apolloon:

No nyt on puitteet kohdillaan! Kultainen tapetti, painavat samettiverhot ja kattokruunut suorastaan huusivat puoleensa meidän glamööria seuruetta.
Huomatkaa strutsinsulkalaukkuni!
Koomikko lavalla olisi toki voinut olla hauskempi, niin miesten ei olisi tarvinnut räplätä vehkeitään viihdyttääkseen itseään
5. Valitse jokin hieno jatkopaikka! Ilta oli stand upin päättyessä vielä nuori, joten lähdimme tietysti jatkoille. Ja mikäs sen bondimpaa kuin kasino! Jatkoimme juhlimista siis Börsissä. Itse en ole vielä ollut kertaakaan Börsissä, vaikka Turussa olenkin asunut jo yli neljä vuotta. Luulin sitä teinipaikaksi, mutta siellä olikin ihan aikuista porukkaa. Musiikkikin oli hyvää, joten vietimme aikaa tanssilattialla. Nautin tanssimisesta, ja etenkin nolosti tanssimisesta. Täällä on hyviä vinkkejä siihen. Pääsin myös lempiharrastukseni pariin, eli pätemiseen ja toisten pilkkaamiseen, kun selvisi, että VB ei osannut tanssia YMCA:ta! Siis what??

Tässä ohjeet! Kuva täältä.

Lopulta päädyimme kasinolle uhkapelaamaan, ja olihan minun pakko saada sieltä pari yhteiskuvaa päivänsankareiden kanssa. Minua oikein harmittaa, että jouduin peittämään HM:n naaman! Hän oli niin komea. Miesten pitäisi aina käyttää smokkia.


VB näyttää asettaan

Mutta kuten kaikki ihanat glamöörit asiat, nämäkin juhlat päättyivät. Olisipa katu-uskottavaa sanoa, että ne päättyivät räkäisesti ja oksennukset rinnalla, mutta ei, me menimme kotiin ihan hyvässä kunnossa. Hienostuneesti. Seuraavana päivänä jouduimme palauttamaan vuokratut smokit! Siitä olin hiukan katkera. Kuten sanoin, mielestäni HM voisi pukeutua arkenakin noin.

Minäkin voisin pukeutua arkena näin.

Tämä kuva oli jo täällä teaserina, mutta nyt muokkasin siitä hiukan valoja niin, että naamani ei ole enää puolivarjossa.
Ensi vuonna sitten uudestaan! Oli hienoa leikkiä hiukan parempaa väkeä, kun on itse tällainen juntti ;) Tähän voisi tottuakin.



ps. Olenko sanonut tarpeeksi monta kertaa glamour? Tässä vielä pari varmistukseksi: glamourglamourglamour, luksusluksusluksus, eliittieliittieliitti!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ironista joulua

Ajattelin kirjoittavani oikein nasevan joulupostauksen, mutta sitten tajusin, että kaikki, mitä olisin halunnut joululauluista ja joulusta yleensä sanoa, on tiivistettynä keksimääni juomapeliin, Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki -albumille ja pätkään kandidaatintutkielmastani. Tässä teille siis kolme joulukalenterin luukkua yhdellä kertaa!

Viime yönä ajaessani Helsingistä lentokentältä Turkuun yritin pysyä hereillä ja kuuntelin Ylen yöradiota. Yöradio on muuten ihan loistava, kannattaa kuunnella! Varsinkin Puhelinlangat laulaa -osio. Radiojuontajaparka saa kuunnella täysin kaheleitten ihmisten horinoita. Joskus ajoin Porista Turkuun yöllä, ja meinasin kuolla nauruun, kun radioon soitteli kaikenlaiset hullut, salaliittoteorioitsijat ja vähän reppanat ihmiset. Mutta nyt juontaja sai olla rauhassa ja hän soitti joululauluja. Kuuntelin sitä hekumallista tunnelmointia ja samalla kehittelin loistavan joululaulujuomapelin. Hauskuutta sinunkin jouluusi! Jos olisin pelannut tätä matkalla, promillerajat olisivat paukkuneet aika pian ja olisin ajanut ojaan jo ennen Lohjaa.

Klikkaa kuvaa, niine hkä näet jotakin! Onko teillä jotakin lisää listaan?
Tässä toinen lupaamani luukku. Täyttä mahtavuutta etiketillä Leevi and the Leavings.



Sitten kolmas luukku, joka sisältää kuulkaas vähän jytympää tavaraa. Luvassa on tieteellistä tekstiä kandistani. Ei ole pakko lukea, jos ei jaksa, mutta jos jaksaa paneutua ja on kiinnostunut a) Leevi and the Leavingsista, b) ironiasta tai c) parhaudesta, suosittelen! Olen lihavoinut tärkeät kohdat, jotta saisitte tekstistä jokain selvää. Punaisella merkityt kohdat ovat lisäämiäni havainnollistavia esimerkkejä. Ensin tykitän tajuntaanne vähän teoriaa, jotta ymmärrätte edes jotakin analyysistani.

Kandini käsittelee ironiaa Gösta Sundqvistin sanoituksissa. Tutkin ironiaa Toini Rahdun (2006) komponenttimääritelmän avulla. Sen mukaan ironisessa tulkinnassa on viisi osatekijää (komponenttia).

 TEORIAA:

1. Ironiassa on aina läsnä jokin kielteinen asenne tai sanoma - tosin tämä on vain yksi viestissä näkyvistä sanomista.
2. Ironia on tahallista, eli viestin tuottaja on tietoinen ironisen tulkinnan mahdollisuudesta.
3. Ironialla on aina jokin kohde, joko kielenulkoinen tai -sisäinen asia, kuten toisen olemus, teko tai tapahtuma, esitystapa, repliikki, jokin suurempi kokonaisuus tai diskurssi. 
4. Ironialla on myös uhri, jonka määrittelee kohde. Uhri on inhimillinen tai inhimillistetty esimerkki kohteesta. Ironian toissijaisiksi uhreiksi voidaan kutsua niitä, jotka eivät ymmärrä ironista viestiä. 
5. Ironinen esitystapa on monitulkintainen. Jokin tai kaikki neljästä ensimmäisestä komponentista on kätketty, ja tällöin ne pitää päätellä itse. Kaikkien komponenttien on oltava läsnä, jotta tulkinnasta voisi olla varma ja viesti koettaisiin ironiseksi.
--
Kielellisen tulkinnan päämäärä on saada selville viestin merkitys eli kokea se yhteneväiseksi, koherentiksi. Teksti ymmärretään koherentiksi, kun se on tarpeeksi mielekäs ja yhtenäinen. Nämä ovat koherenssin peruspiirteitä. Jos tulkitsija ei löydä näitä piirteitä tekstistä, hän kokee teksin inkoherentiksi eli järjettömäksi - hän ei ymmärrä tekstiä. Tahattoman inkoherenssin syy voi olla lukijassa tai tekstissä: joko lukija ei kykene tulkitsemaan tekstiä ja sen yhteyksiä oikein tai tekstissä on puutteita, kuten kirjoitusvirheitä. Inkoherenssi voi myös olla tahallista, jolloin sillä yritetään viestiä jotakin. Tällöin tulkitsija joutuu pohtimaan viestin sisällön merkitystä uudelleen. Hän yrittää korjata inkoherenssin koherenssiksi, antamalla havaitsemalleen inkoherenssille jonkin merkityksen, jonka avulla hän tulkitsee viestin uudelleen. (Rahtu 2006: 29-31.)
 --
Tekstin tahallinen inkoherenssi on merkki ironiasta. Huomatessaan tekstissä inkoherenssia ja tulkitessaan sitä uudelleen lukija asettuu katsomaan tekstiä nimenomaan ironisesta näkökulmasta. Näin ottaen inkoherenssin kokeminen on vihje siitä, että avain viestin ymmärtämiseen on ironia, ja sen avulla tekstin osat ja konteksti sovitetaan yhteen koherentiksi kokonaisuudeksi. (Rahtu 2006: 30, 164-165.)
 --


Viestin mielekkääksi eli koherentiksi kokeminen on riippuvaista kontekstista, kuten tuottajasta, tilanteesta tai kielenkäytön lajista, ja sen ymmärtämisestä osaksi tekstiä. Konteksti voi jopa paikata tekstin vajavaisuuksia, jolloin teksti voidaan tulkita mielekkääksi tekstuaalisesta epäyhtenäisyydestä huolimatta. Tilanne ohjaa tulkintaamme siitä, minkä koemme mielekkäänä, ja inkoherenssin kokeminen on hyvin pitkälti riippuvaista kontekstista. (Rahtu 2006: 30-33, 148.) Esimerkiksi repliikki saattaa saada mitä erilaisimpia merkityksiä, jos se otetaan pois kontekstistaan tai sen tuottaja vaihtuu.

Ja sitten itse asiaan!


3.2. Musiikin konteksti: Varasteleva joulupukki

Keskityn tässä luvussa käsittelemään Leevi and the Leavingsin albumia Varasteleva joulupukki (1990). Albumin teemana on joulu, mutta laulut eivät ole perinteisiä joululauluja. Kappaleet Soiva jouluyllätys, Jouluksi mummolaan ja Jouluaattona kännissä kertovat jokainen tarinan, jossa joulunvietto menee pieleen, lähinnä alkoholinkäytön vuoksi. Lauluissa Huomenna on joulu... ja Jossain on kai vielä joulu suhtaudutaan jouluun korostetun toiveikkaasti, kuvitellaan, että "jouluna kaikki on toisin". Materialistista joulunviettoa kritisoidaan kappaleissa Joulu vuosia myöhemmin ja Oikein surullista joulua, ja ajatus joulurauhasta kyseenalaistetaan Jerusalem-laulussa. Perinteisiä joululauluja levyllä on oikeastaan vain kaksi, Taas kun joululta näyttää sekä Joulukertomus.

Soivassa jouluyllätyksessä laulun puhujalla on hyvät aikeet: hän on ostanut lapsilleen ja vaimolleen joululahjat, ja taivaltaa iloisena kotiin niitä tuomaan. Lopulta hän kuitenkin päätyy viettämään joulun yksin, koska juo kotimatkalla itsensä humalaan ja menettää tajuntansa. Jouluksi mummolaan -kappaleessa perheen lapset lähtevät jouluiltana mummolaan pakoon vanhempiensa humalaista riitelyä. Aihepiiriltään samankaltainen on myös Jouluaattona kännissä: laulun puhuja käyttäytyy sopimattomasti alkoholin vaikutuksen alaisena, koko suku humaltuu ja lopulta ollaan jo valmiita kietomaan hirttoköysi kaulaan (esimerkki 2). 

(2) Ehkä vieraiden ilmeet sua hämmentää
kun rintaliiveihin ujuttelen kämmentä
sukulaisetkin pohtivat mielessään
Taasko se on jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa

ja Aulikki-tädin kotiviinistä
koko suku jouluaattona kännissä – –

On väkijoukolla leipää jonoteltu
Turkisliikkeen ikkunaa monoteltu
Moni pudonnut on pois tästä leikistä
ja liian moni jouluaattona kännissä

Jos vain riippuvan jostain köyden nään
kiedon kaulani ympäri köydenpään
Olenkohan uutena vuotena hengissä
kun örisen jo jouluaattona kännissä

Laulussa Oikein surullista joulua kassakone kilkkaa myymälässä ja joulukorttien kirjoittaminen on pakollinen joulunajan ohjelmanumero, vaikka niihin kirjoitetaankin mitä mieleen juolahtaa. Kappale tuntuu hieman inkoherenteilta jo pelkkää tekstiä tarkasteltaessa. Inkoherenssi ilmenee liioittelevalla puhetyylillä ja ristiriitaisilla sanavalinnoilla, kuten seuraavista esimerkeistä 3 ja 4 ilmenee:

(3) Ja vahingossa melkein
muistaa että autuaampi antaa
kuin ottaa on

(4) Ja me toivotamme
ikävää, synkkää,
kylmää, pimeää
ja oikein surullista joulua!

Oman kontekstinsa levyn laulujen teksteihin tuo kuitenkin musiikki: se on hilpeän rytmikästä ja perinteisen joululaulun konventioiden mukaista. Taustalla laulaa kuoro ja soivat jouluiset soittimet, kuten kellot, mandoliini ja triangeli. Ironiseen tulkintaan tarvittava inkoherenssin kokemus syntyy tekstin ja musiikin yhteensopimattomuudesta ja korostuu tekstiä tarkasteltaessa. 

Oikein surullista joulua -laulun kertosäe (esimerkki 4) on samaan aikaan sekä liioiteltu että ristiriidassa iloisen musiikin ja joululaulun kaavan kanssa. Tällainen tulkinta vaatii tietämystä joulumusiikista ja sen konventioista: jos tulkitsija on vaikkapa toisesta kulttuurista, jossa joulua ei vietetä, hän ei välttämättä koe tekstiä inkoherentiksi. Kuulijalta vaaditaan siis sanoman ymmärtämiseksi tiettyjen konventioiden ja sosiokulttuuristen tekijöiden tuntemista.

Kielteisenä asenteena laulussa voisi nähdä pilkan, jonka kohteena on joulunvieton kaupallisuus ja traditioiden muuttuminen perinteistä pakollisiksi. Lisäksi kritisoidaan ajatusta, että jouluna kaikilla olisi mukavaa ja onnellista. Tämä tuodaan ilmi esimerkiksi intertekstuaalisilla viittauksilla perinteisiin joululauluihin. Esimerkin 5 lausahduksen voi tulkita intertekstuaaliseksi viittaukseksi Alpo Nopolan joululauluun Kun joulu on, jossa joulua kuvataan murheettomaksi, lämpimäksi ja idylliseksi ajaksi muuten kylmän talven keskellä.

(5) Elämässä koittaa
riemun aika auvoisa kaikille
kun joulu on

Laulun kertosäekin (esimerkki 4) on viittaus vanhaan suomalaiseen jouluperinteeseen, laulunäytelmä Tiernapoikiin ja sen loppusäkeisiin: ”Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua”. Kertosäkeen jouluntoivotuksen adjektiivit on käännetty päinvastaiseksi kuin intertekstuaalisen viittauskohteensa, jolloin viittauksesta tuleekin inkoherentti ja tätä kautta se tulkitaan ironiseksi. Kertosäkeen konteksti muuttaa myös esimerkin 5 merkityksen ironiseksi. Näin tulkiten yhtenä ironian kohteena voisi nähdä myös joululaulut. Esimerkissä 6 niitä kommentoidaan suoraan parodisoimalla eli jäljittelemällä pilkallisesti.

(6) Ding-dong
mandoliini soi ja lapsikuoro
laulaa: lalalaa

Varastelevan joulupukin inkoherenssin kokemuksen vuoksi tulkitsija lähtee etsimään kappaleiden sanoituksista ironian komponentteja. Kielteinen asenne voidaan kappaleista Soiva jouluyllätys, Jouluksi mummolaan ja Jouluaattona kännissä löytää kritiikistä alkoholin juomista (jouluna) kohtaan. Tähän asenteeseen sisältyy ironian kohde, alkoholin juominen (jouluna), sekä uhri, ihminen, joka näin toimii. Tuottajan intentio näkyy siinä, että sekä tekstin että musiikin on tehnyt sama ihminen, joka oletettavasti tuntee joululaulujen perinteiset konventiot. Monitulkintaisuutta löytää siitä, että teksteissä ei kertaakaan varsinaisesti mainita suoraan kielteistä positiota: kerrotaan vain tapahtumat, tekstin tasolla melko neutraalisti. Kertoja ei itse ota kantaa tapahtumiin. Esimerkiksi Jouluksi mummolaan -kappaleessa kerrotaan, mitä on tapahtunut ja alkoholinkulutuksen vaikutuksia kuvaillaan, mutta niistä ei sanota suoraan mitään: tarinoihin sisältyvä opetus on jätetty kuulijalle itse pääteltäväksi (esimerkki 7).

(7) Makaa joulukuusi kaatuneena
miksi itket, Pikku-Leena
komerossa piilossa vanhemmilta
– –
Voitte juopotella keskenänne
kysyä vaikka itseltänne
miksi me näytimme katkerilta
Kun on lattialla lahjasukset
katkenneet, ja oksennukset
riippuvat rinnuksilta.

Jouluaattona kännissä sisältää viittauksia siihen, että tarinan perhe tai suku on sosio-ekonomiselta asemaltaan huono-osainen (esimerkki 2). Laulun puhuja jonottaa leipää, jolla viitataan ilmeisesti nk. "leipäjonoon" eli vähävaraisten ruoka-avustukseen. Vastakkainasettelua parempiosaisten kanssa rakennetaan turkisliikkeen ikkunan potkimisella. Puhuja vihjailee, että olisi valmis tekemään jopa itsemurhan, mikäli sopiva tilaisuus eteen sattuisi. Yhteiskunnallisesta kontekstista katsoen laulussa puhutaan siis myös siitä, miten vähävaraisuus ja erilaiset ongelmat, kuten alkoholismi ja itsemurhat, kulkevat rinnakkain. Laulu voitaisiin nähdä kritiikkinä paitsi alkoholin juomiselle myös eriarvoistumiselle. 

Ironian uhreina albumilla ovat ihmiset, jotka viettävät joulua lauluissa kritisoiduilla tavoilla. Tuottajan intentionaalisuus näkyy hänen tekemissään sanavalinnoissa sekä jälleen musiikin ja tekstin tietoisessa inkoherenssissa. Tekstin on monitulkintaista: sen voisi ymmärtää myös sananmukaisesti, jolloin merkitys olisi erilainen kuin ironisesti tulkittuna. 

Sellainen pläjäys! Koska olen tämän blogin diktaattori, koen oikeudekseni floodata kandiani tänne. Kukaan ei ikinä lue sitä, vaikka yritän tyrkyttää sitä kaikille! Mitäköhän tämä merkitsee?