keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kuin valo tai perhonen

Ihana ystäväni "Elovena" on viimeisillään ja hehkeästi raskaana. Ikuistimme nämä hetket, ja tässä osa tuloksista teillekin nautittavaksi:


 
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.
-Aale Tynni- 



Elovena on kuin ilmetty Claudia Schiffer! 




Mun piti laittaa ihan vaan muutama kuva, mutta katsokaa nyt noita silmiä! 


Iltalehti taisikin "uutisoida", että raskausajan ja -masun kuvaaminen on nyt (ainakin Amerikassa) nouseva muoti-ilmiö. Lisäksi raskauden jälkeen on kuvattu kehostaan ylpeitä naisia voimmaannuttavissa valokuvissa. Minusta tämä on loistava idea!

Aivan liikaa puhutaan siitä, miten raskausarvet saa pois, miten vauvankin kanssa voi harrastaa juoksua ja miten entisen vatsan saa takaisin. Tämä luo paineita, että raskaus ei saisi näkyä mitenkään jälkeenpäin ja kaikki merkit siitä pitää nopeasti saada pois ja tuhota. Miksei asiasta voisi olla ylpeä? Minä ainakin rakastin pienenä äitini masua, jossa hän siihen aikaan oli kantanut neljä lasta maailmaan. Leivoin sitä kuin pullataikinaa ja puhaltelin siihen. En vielä silloin tiennyt, että sitä olisi pitänyt inhota.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hyvästi, säryt ja kivut - tervetuloa, futon!

Olemme kovaa vauhtia muuttamassa elo-syyskuun vaihteessa. Kävimme tänään allekirjoittamassa vuokrasopimuksen maailman ihanimpaan asuntoon - odottakaahan vain, minusta on oikeasti tulossa luksuseläjä ;) Muutto tosin tietää hirveästi töitä. Lisäksi uusi asuntomme on pienempi kuin nykyinen. Tämän vuoksi olen ahkerasti hankkiutunut eroon liiasta tavarasta: olen karsinut surutta vaatekaappia ja myynyt liikoja huonekaluja netissä.

Myin myös sänkymme. Mutta ei hätää, emme joutuneet lattialle nukkumaan, hoidin tilalle uuden! Minä ja mieheni olemme jo pitkään harkinneet futonin ostamista, sillä ilmeisesti olemme molemmat jo sen verran vanhoja ja raihnaisia, että selkiämme välillä särkee. Futonilla tarkoitetaan japanilaista patjaa, jossa ei ole jousia ja joka on melko kova. Kovuuden pitäisi olla hyvä juttu selälle. Olen kuullut juttuja, että futonin myötä saa sanoa hyvästit kaikille selkäkivuille, sairauksille ja jopa kuolemalle! Odotukset ovat siis korkealla.

Tässä runko on vielä kesken, eli ei hätää, en jättänyt isoa aukkoa juuri päidemme kohdalle!
Vanha sänkymme oli 160 cm leveä, mutta Ikean kirottu sängynrunko vei tilaa sekä leveydestä että pituudesta 30 cm enemmän kuin patja. Ostin futonille rungon käytettynä vain 50 eurolla (ovh yli 200 e). Pituus on juuri patjan verran, eli 160 cm x 200 cm. Tilansäästöä uuteen asuntoon siis! Kokosin tämän ihan itse, omin pikku kätösin! 

Huh huh, osaavatko naiset nykyään ruuvatakin? Mihin tämä maailma on oikein menossa?!
Kokoaminen onnistui muuten hyvin, mutta tällainen pala jäi ylitse! No, ei kai sitä tarvita...

Jos tämä osa oli tahallaan ylimääräinen?
Itse patjan tilasin uutena jostakin netistä, muistaakseni Innovation Futon Shopista. Olisin halunnut ostaa suomalaisen patjan, koska niitä kehuttiin kestäviksi. En kuitenkaan löytänyt muuta kuin yhden kaupan, jossa suomalaisia futoneita myytiin, ja siellä hinnat olivat pilvissä. Tämä (ilmeisesti puolalainen) futon oli alennuksessa (-35 %) ja kotiinkuljetus oli ilmainen, joten maksettavaa jäi n. 190 e. Ei paha uudesta patjasta, jonka pitäisi pelastaa koko elämä, tehdä ikiterveeksi ja toteuttaa kaikki unelmat. Kun vielä myin vanhan patjan ja sängynrungon 80 euron hintaan, kokonaissummaksi uudelle täydelliselle unikokemukselle tuli siis 160 e.


Patjassa on 8 kerrosta puuvillaa, ja sitä pitää rullata vähintään kerran kuussa, jotta täyte pysyy hyvänä. Kun patja tuotiin, kuljetusmies kertoi sen painavan 35 kiloa! Oloni oli tällainen:


 Ja tällainen:


Pahoittelen Jabba the Huttia, en vain löytänyt videota, missä olisi ollut pelkästään Timo Soini :D Kaikki oli jotain disco-versioita.

Nyt pari yötä sängyssä nukkuneena voin varovasti sanoa, että futonin ostaminen tuntuu hyvältä päätökseltä. Raportoin vielä lisää, kunhan alan tottua patjaan ja minusta tulee hyvien yöunien ansiosta lääkäri, ballerina ja suuri julkkis. Eikun ai hitsi, julkkishan olin jo! :D   


Tässä sänky pedattuna, kerrankin! Eikö ole ihana sängynpeite, ostin sen netin kautta melkein naapurista. Minun oli tarkoitus tehdä makkarista intialaishenkinen, mutta kiireiden keskellä projekti jäi vähän kesken. No, sisustus on hyvä aloittaa uudelleen uudessa kodissa! :)


Onko teillä kokemuksia futoneista? Tai selkäkivuista 24-vuotiaana? :D


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Karmarock 2013

Terveiset Karmarockista! Tässä teille heti ensimmäiseksi festarivarpaat:


Karmarock on Harjavallassa järjestettävä mahtava festari, joka on saanut alkunsa Maj Karman (aka MKKK, Maij' Karman kauniit kuvat, Maj Karman kauniit kuvat) tarpeesta saada itselleen keikkoja ja järjestää tekemistä pieneen kuntaan. Tänä vuonna Karmarock järjestettiin 22. kerran. Minä olen mukana (muistaakseni!) neljättä kertaa. Tässä esiintyjät: 


Lähdin festareille katsomaan kahta bändiä. Ensimmäinen on Maj Karma, joka on jonkinlaisella tauolla(lopettanut?) ja esiintyy vain kerran vuodessa, juuri Karmarockissa. Toinen artisti, jonka halusin nähdä, on tietysti suuri ja mahtava Ismo Alanko, jota en ole vielä päässyt ikinä katsomaan. Nyt pääsin! Tottakai näiden kahden suuren lisäksi katsoin muutkin bändit. Erityisen iloisesti minut yllätti Nyrkkitappelu (jonka Ämmäbändit-biisi on soinut Radio Rockilla) ja Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden nubialaiset (joka kuulosti Kuolleilta intiaaneilta ja Kumikamelilta).

Faarao ja nubialaiset
 Minä olin kaukaa näinkin edustavan näköinen:


Mutta läheltä vähän väsynyt.


Kaikki meikkini jäivät pari viikkoa sitten Poriin, joten olen joutunut pärjäämään puuterilla, eyelinerillä ja mustalla luomivärillä. Olen superkekseliäs: eyelinerillä väritin ripseni ja tein rajaukset, luomivärillä väritin kulmakarvoja ja alaluomia, puuterilla huiskin kiillot naamastani. Kekseliäisyyteni pääsee ehkä eniten oikeuksiinsa festareilla. Vai mitäs sanotte tästä aurinko- ja sadelipasta:


Ohje: laita päähän huivi. Sen jälkeen etsi jostain jäykkää paperia (festariohjelma) ja laita se lipaksi huivin alle. Helppoa ja näyttävää! Suojaa naamaa palamiselta auringonpaisteessa ja meikkiä/etutukkaa sateella. Koska saan Nobelin?

Bongasin reissulla myös upeita tatskoja.

Katsokaa miten ohut neulan jälki! Nämä kuvat on taidokkaasti tehty :)
Aina ihanaa old schoolia <3
Mutta mikä tämän idea on? Vielä oudomman tästä tekee hassussa paikaa sijaitseva luomi: se näyttää ihan vauvan silmältä ja varsinainen silmä suulta! Tämän seurauksena vauva näyttää pelottavalta hymyilevältä äijältä kyykyssä :D  


Toinen illan kohokohdista: Maj Karma! Koska keikoilla haluan keskittyä hauskanpitoon, en pidä järkkäriä siellä mukana: myös suurimman osan festarista kamera oli autossa. Siksi kuvat on otettu kännykkäkameralla.


Maj Karma on aina ihan loistava bändi, mutta Herra Ylppö jotenkin ärsyttää nykyään. En voi sille mitään, mutta minulle tulee hänestä todella epäaito kuva. Kaikki varmaan tietävät Herra Ylppö ja ihmiset -yhtyeen, jossa Ylppö nykyään edustaa. Joskus vuosia sitten olen istunut Ylpön kanssa Porissa limusiinin katolla ja jutellut syvällisiä - satuin vain menemään ohi ja liityin hänen seuraansa. En sano, että julkisuus pilaa ihmisen, mutta kun Ylppö on joka asiaan kommentoimassa jotain turhaa ja "taiteellista", on hänen naamansa jo vähän kulunut. Syy ärsytykseen ei siis missään nimessä ole hänen, ehkäpä olen vain kasvanut ulos teiniajoistani ja kyseinen herra muistuttaa minua niistä. Harmi, haluaisin vielä tykätä hänestä :(

Karman kuningatar! Kuva © Tatu Aalto
Teille, jotka Maj Karmaa ette tunne, tässä pari hyvää biisiä: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja; Attentaatti (ihan mahtava keikoilla! Vittu tää oo mikään pursiseura! :D); Romanssi ja aina varma mutta puhkikuunneltu Ukkonen. Ikävä kyllä kaikkia loistavia vanhempia biisejä ei ole Youtubessa eikä Spotifyssä.

Täällä video Maj Karman Klubilla esittämästä Attentaatti-biisistä vuodelta 2009 - lavalla myös allekirjoittanut ;) 

Tässä tyttö, joka oli niin hurmiossa keikalla, että hakkasi minua päähän koko ajan :O
Sitten pari sanaa Ismo Alangosta, tuosta luojan lahjasta Suomelle! Tykkään hänestä, koska olen äidinkielen opettaja, suomen kielen opiskelija ja sisäisesti punkkari. Hänen äitinsä on runoilija(kuten muuten monien laulajien äidit ovat, katso mm. Eppu Normaali), hänen toinen nimensä on Kullervo ja hän on perustanut useita loistavia yhtyeita (Hassisen kone, Ismo Alanko Säätiö ja Sielun veljet) - what's not to love? 



Kaikkihan nyt ovat (toivon mukaan!)Ismo Alankoa kuulleet, mutta tässä pari minun lemppariani eri kokoonpanoilta: Kun Suomi putos puusta; Täältä tullaan Venäjä; Rakkaudesta; Sisäinen solarium; Pulu; Hullun paperit ja Kriisistä kriisiin. Sisäinen solarium ja Kriisistä kriisiin antavat minulle angstipäivinäni voimaa: niistä tulee se kliseinen tunne, että joku on osannut sanoittaa juuri minun ajatukseni. "Siis tää biisi kertoo just mun elämästä!" :D

Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta, en.
Olen ystävien kesken yksinäinen.
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään,
Olen liian hauska yrittämäänkään.

Äitini suosikki on Rappiolla, jonka hän vetää karaokessa aina yhtä tunteella.


 Ismo
Kuva © Tatu Aalto
Karmarockille pitää antaa vielä pisteet siitä, että siellä ei tosiaankaan rahasteta ihmisiä. Alueelle ei saa tuoda lasisia pulloja, mutta muuten juomapolitiikka on melko vapaata. Festari on yksipäiväinen, mutta viereiselle niitylle saa jäädä ilmaiseksi telttailemaan - niin tein myös minä. Kiitokset yhdistykselle, joka jaksaa tätä vuodesta toiseen järjestää - ensi vuonna nähdään taas! :)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Naantalin aurinko

Saksalainen ystävämme sai kotimaastaan vieraita, joten lähdimme yhdessä katsastamaan naapurikuntaamme Naantalia. Siellä on upeat miljööt, etenkin satama ja vanha kaupunki. Palaan kenties lähiaikoina niihin maisemiin kuvausaikeissa :) Siitä sitten aikanaan lisää.


Auringon saimme bongattua, mutta minusta se vaikutti ihan samalta kuin meillä Turussakin. Eli ihan turhaan turistina luulimme näkevämme jotain erikoista ja uutta! Tuuli oli kyllä hurja, kuten tukastani huomaa :) Kaupunki oli kaunis: katulamputkin olivat tuollaisia lyhdynmallisia, mutta jostakin syystä nuo polttimot oli jätetty tyhmästi näkyviin. Siinä meni tunnelma!


Huomaatteko pahan tyylivirheeni? Tai jos legginssit lasketaan(oli kylmä!), niitä on kaksi. Ainakin. 


Vihje: jos olisin fiksu bloggari, julkaisisin vain tämän kuvan, sillä tässä mokaa ei näy! Mutta ikäväkseni olen rehellinen enkä lainkaan niin täydellinen kuin luulen olevani. 


Voiii miten olen katkera, että olen köyhä paska eikä minulla ole varaa ostaa tätä ihanaa koirahovimestaria. Se sopisi täydellisesti meille, ainakin minun mielestäni. Mieheni saattaisi kyllä pakata laukkunsa, jos tällainen eteiseemme ilmestyisi. Olisiko kuulolla ketään kivaa blogisponsoria, joka tällaisen voisi minulle piffata? Lupaan kehua koiraa joka päivä. Voisin jopa ottaa sen banneriin!


Kaupassa oli muutakin hauskaa roinaa. 


Naantali on olevinaan niin aurinkoinen ja hieno paikka, että kukatkin näyttävät ihan epätodellisilta ja tietokoneella tehdyiltä. 


NO ON MULLAKIN ORVOKKEJA AMPPELISSA PIHALLA, että siihen malliin, Naantali! Kyllä Turussakin osataan!


Kyllä rupes kaikki hienostelut sitten kyrsimään tätä kateellista akkaa. Tässä istun virallisena ja sotilaallisen näköisenä odottaen kyytiä takaisin Turkuun.


The goal is not to sail the boat, but rather to help the boat sail herself.
- John Rousmaniere



Tämä postaus on samalla hyvästijättö mun ihanalle lempimekolle :( Myin tämän juuri, koska mekko jäi aina kaappiin tuon halterneckin hankaluuden vuoksi. Näillä niska-hartiaongelmilla ja jättitisseillä halterneck on tosi epämukava :( Nyyh, toivottavasti se saa hyvän kodin!


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hapsutuuning

Katselimme siskojeni kanssa katkerina ja köyhinä kauppojen ihania hapsupaitoja, -mekkoja, -housuja ja -asusteita. Onneksi emme myyneet munuaisiamme hapsujen toivossa, sillä saimme paremman idean. Käväisimme kirpputorilla ja ostimme parilla eurolla tuunausmateriaalia!


Ompelukoneeni olen löytänyt pilkkahintaan turkulaisesta antiikki(roina)kaupasta. Menin kauppaan tulkkaamaan intialaisen ystäväni ompelukoneostoksia, kun näin tämän vihreän kaunottaren ja rakastuin. Sain sen 40 euron törkeän edulliseen hintaan! Nykyajan muoviset koneet maksavat vähintään satasen ja hajoavat hetkessä. Tämä rouva on 40-50-vuotias, täyttä rautaa ja toimii varmasti vielä ainakin seuraavat sata vuotta. Hänellä on oma säilytyslaukkukin. Kaikki ohjeet ovat myös tallessa! Eikä tämä mikään ihan turha vehje olekaan, koristeompeleitakin on varmaan 40 erilaista. Sitten kun niitä vielä käyttäisi johonkin.


No, asiaan. Sekopää osti nahkatilkkuja (0,50 e) ja 30 second to Marsin paidan (1,50 e), vaikkei itse bändistä erityisesti tykkääkkään. Paita oli kuitenkin hieno, mutta siitä puuttui jotakin. Siispä leikkasimme kaula-aukkoa isommaksi, lyhensimme helmaa ja ompelimme nahkaiset hapsut olkapäihin. Tadaa:


Lisäksi mietimme, mitä tehdä vanhoille farkuille. Farkkusortsit on niin jo nähty! Kaipasimme lisää haastetta, vaikka peukalomme onkin keskellä kämmentä. Ensin kulutimme farkut. Se käy parhaiten terävällä sahalaitaisella puukolla. Raasta kangasta vaakasuunnassa, jolloin pystysuuntaiset kuidut katkeavat, ja saat valkoiset pysymään ehjinä.

Paras pihviveitseni!
Mutta lopputulos oli veitsen (1,99/6 kpl, Biltema) arvoinen :)
Sitten leikkasimme farkuista lahkeet irti. Koska olemme kierrätys- ja hapsuhenkisiä, saivat ne uuden elämän. Revimme kankaan pitkiksi suikaleiksi, jotka jätimme ylhäältä kiinni toisiinsa. Sitten ompelimme hapsunauhan takaisin farkkuihin.


Hienot, vaikka itse sanon! Ja hienommaksi tulevat, kunhan pääsevät ekaan pesuun: kangas purkautuu silloin vielä enemmän ja valkoiset kuidut liimaantuvat yhteen ja näyttävät katu-uskottavilta.

Sammakkoprinsessa askarteli itselleen vihreän hapsutopin. Toppi (0,75 e) oli pitkää mallia, joten leikkasimme sen helman noin vyötärölle asti - YLLÄTYS YLLÄTYS - hapsuiksi. Sammakkoprinsessa ujutti hapsuihin vielä helmiä ja nappeja, ja lopputulos oli minusta melko suloinen :)



Koska olen kärsimätön, DIY-projektini ovat usein tällaisia helppoja ja nopeita tuunausjuttuja. Joskus olen tehnyt kellohameenkin, mutta se vaati kaiken keskittymiskykyni ja minun oli pakko valvoa aamuviiteen asti, koska pitihän se saada valmiiksi yhdeltä istumalta :)

Vaikken nyt itselleni mitään tehnytkään, on minullakin jo yksi hapsutoppi kaapissa. Oletteko te rakastuneet hapsuihin? Tai siis ikäisilleni lukijoille: oletteko löytäneet hapsut uudelleen? ;) Näitähän oli joskus 90-luvun puolivälissä... Oi niitä aikoja! :)

<3 Hapsahtanut Miss Ruki Ver <3