torstai 5. joulukuuta 2013

Pyhiinvaellus Poriin

Pori, tuo lapsuuteni ankea kaupunki, siinsi edessämme. Painoin kaasun pohjaan. Ohitimme Rauman, jolle näytin vanhasta tottumuksesta keskisormea: vaikka nykyään olenkin sivistyneen ihmisen tavoin oppinut pitämään Raumasta, on sen pintapuolinen inhoaminen meidän porilaisten velvollisuus. Halusin tai en, porilaisuus on syvällä ytimessäni. Luvian kohdalla sykkeeni alkoi kiihtymään hurjiin lukemiin. Mitä löytäisin? Mihin pettyisin? Kenet kohtaisin? Otsani kiilsi hiestä ja tärisin, kun ohitin Porinportin. Olin tullut kotiin.

Porin Kallo
Oh, dramaattista! Minulla on viha-rakkaussuhde lapsuuteni kotikaupunkiin, Poriin. Olen nyt asunut Turussa yli 4 vuotta, mutta puheestani kuulee vieläkin porilaisuuden. Saan usein kuulla Vareksesta tutun lauseen (videolla kohta 1:23):


Tämä kuuluisa lause on siis "Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?". Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen usein samaa. Eniten tätä toistelevat porilaiset itse. Pori on harmaa ja ankea kaupunki, johon eloa tuovat vain kesä, Yyteri ja Pori Jazzit. Ihmiset ovat omituisia. Asuessani siellä ahdistuin Porin ilmapiiristä: junttiuden arvostamisesta, kateudesta ja katkeruudesta sekä pienistä piireistä. Muuttoni Turkuun tuntui siltä, kuin olisin saanut taas hengitettyä.

Minulle rakkaita ihmisiä asuu kuitenkin vielä Porissa, joten siellä tulee käytyä. Teinkin sinne pari viikkoa sitten roadtripin, jonka tarkoituksena oli mennä katsomaan Tuksua pikkujouluihin. Mutta kuten Porissa aina, suunnitelmiin tuli mutkia. Tämän reissun seurauksena koin kuitenkin yllättävän tunteen: minulla oli vähän ikävä Poria! Minulle tuli nostalginen olo, kun kävelin autiota kävelykatua pitkin. Porin tuoksukin oli tuttu. Minua oikein hävetti tunteellisuuteni.

Kallosta, mutta kuva ei tee oikeutta aaltojen korkeudelle!
Mutta kyllä se Pori onkin selvästi muuttunut: ennen siellä oli kaksi teinibaaria, joista piti valita toinen. Nyt meillä oli oikeasti hauskaa ja löysimme ihan mielettömiä paikkoja. Tuksun katsomisen sijaan lähdimmekin Ahlaisiin. Kyllä, Ahlaisiin! Nyt ei-porilaiset kysyvät "mitä sitten?" ja porilaiset kysyvät "miksi???". Ahlainen on pieni kylä parinkymmenen kilometrin päässä Porista. Olen käynyt siellä ykkös- ja kakkosluokan. Mutta emme me siksi sinne menneet. Tässä on syy:


Hauki-baari! Voiko mahtavampaa olla. Silloin kun olin pieni, muistelisin että Ahlaisten kyläkauppa lakkautettiin. Mutta baareja Ahlaisissa on kuulemma peräti kaksi kappaletta! Tällä kertaa lähdimme Hauki-baariin katsastamaan legendaarisen Bat&Ryydin. Oli niin siistiä! 

Batman ja Ryydman, Batman sekä Ryydman!
Ja selluliittipyllyyy, se kävellessä hylly!

Muistattehan tämän biisin? Nyt loppu sahti, nyt loppu sahti! Voi lapsuutta. Keikka oli ihan loistava. Baarissa oli myös kasari-ysäriteemailta, mutta harmiksemme emme tätä tienneet! Muutenhan olisimme tietysti pukeutuneet. Rakastan teemabileitä. Tarjoilijat olivat kuitenkin näin tyylikkäitä:

Tyyli-ikonini <3
Itse olin ihan tylsä ja tavallinen, mutta ilmeisesti yritin korjata tätä tylsyyttä poseeraamalla haarat auki. Ja tadaa, heti saadaan kuvasta mielenkiintoinen. Kyllä MRV osaa nämä hommat ;)

Tahdon tuollaisen lattian!
Kun mieheni He-Man ja blogissakin jo aiemmin esiintynyt Valkoinen Barbaari saivat hommansa pusunurkassa selvitettyä, lähdimme kaupunkiin päin. Ilta oli vielä nuori!


Nytpä kerron yhden pienen mutta ison syyn, miksi Pori on nykyään minusta ihan siedettävä paikka. Kun on tarpeeksi kiertänyt seduloissa ja sellaisissa, tietää, miten ahdistavaa on, kun tilaa on vähän ja tunnelmaa yritetään vääntää väkisin. Jostakin syystä seduloissa on aina matala katto ja sokkeloinen pohjapiirustus! Mutta nyt asiaan on tullut muutos. Porissa on uudenlainen yökerho Soma. Se on tyylikäs ja omannäköisensä. Tilaa on paljon, puolet seinästä on ikkunaa ja se sijaitsee kaupungin yllä. Voitteko uskoa: se on kattobaari! En ole sellaiseen vielä missään törmännyt, ja nyt minun oma Porini on saanut tällaisen helmen kruunuunsa. Huh huh. Olo oli kuin milläkin julkkiksella, kun nousimme Somaan vievään hissiin. Siis hissiin! 

Siedettävyys ei siis johdu vain tällainen kansainvälisen tason kattobaarin olemassaolosta, vaan myös siitä, mistä se viestii. Porilaiset ovat oikeasti ottaneet jonkin näinkin hienon paikan omakseen! Asenneilmasto on selvästi muuttumassa, ja hyvä niin.

Soman terassi on valtava, ja olihan siellä pakko istuskella, vaikka terassikelejä ei enää olekaan. Mutta meillä oli loistava strategia: ensin tanssimme itsemme hikisiksi, ja sitten kääriydyimme peittoihin ja painuimme pihalle höyryämään. Toimi!

Rakas serkkuni "Plättä" ja minä
Ihanat tanssikumppanini "Merenneito", Plättä ja "Valkoinen Barbaari"
Pyysin baarimikolta jotain hyvää juomaa ja sain tällaisen vaaleanpunaisen ja vadelmaisen herkun!
Vaikka en, kröhöm kröhöm, millään haluaisi objektisoida ihmisiä, totean nyt kuitenkin: ei haittaa ollenkaan, että Somassa on tällaista silmäniloa tiskin takana.


Valkoinen Barbaari opetti meitä tyhmiä ja rumia naisia tekemään kuuman poseerauksen. Onnistuimmeko huijaamaan kameraa?


Törmäsimme tyyppiin, jolla oli aivan erään nuorisoliikkeen jäsenen näköinen tukka. Olihan se pakko ikuistaa. 

Tapasin mä naisen, tosi juutalaisen
Lopulta ilta päättyi, mutta onneksi Porissa on eräs juttu, jota olen aina rakastanut (ja sen huomaa pyllystäni): kunnon grillit! Täällä Turussa on vain Hesejä. Ihan oikeasti, muistaakseni melkein 30 Hesburgeria! Mutta Porissa on esim. Grilli-Pori ja Cotton Grill, joista saa ihan superhyvää ruokaa. Menimme grillin kautta kotiin. Taksitolpalla törmäsimme vielä tähän surulliseen näkyyn:

Joku oman elämänsä Tuhkimo!
Seuraavana päivänä tuntui siltä, että olisin halunnut vielä jäädä Pori-ulottuvuuden miellyttävään olotilaan köllimään. Mutta pakko oli lähteä kotiin. Näytimme VB:lle (joka ei koskaan ollut käynyt kunnolla Porissa!) Porin kauneimman maiseman, Kallon. 

Plätän koira Tara ja hänen miehensä. Kumpi on kumpi, höhöhöö :D
Kehuimme Yyterin hiekkaa, mutta tietysti kun oikein ajoimme VB:n ulos kokeilemaan, miten hiekka valu usormien välistä, se olikin ihan märkää ja klönttistä. Ihan Porin tapaista.

No, kun oli pakko lähteä, lähdimme. Mutta ehkä kivan reissun, Hauki-Baarin meiningin, grillien, muuttuneen ilmapiirin, rakkaiden ystävien ja mielettömän upean kattobaarin takia inhoni Poria kohtaan on laantunut hiukan. Kyllä minä sitä kaupunkia sittenkin rakastan! Mutta ihan hiukan vaan. Nih.









 ps. Tua noi nii.
pps. Arvonta suoritetaan tänään! Olkaa kuulolla, julkaisen voittajan huomenaamulla :)

8 kommenttia:

  1. Kunnon grillit on parhautta! Kun muutin helsingin sykkeestä tänne Ähtärin perämetsään on yks juttu jota täällä arvostan ja se on vanha kunnon grilli, ei mitää hesen majoneesi hamppareita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on hienoa, että ne on oikeesti omanlaisiaan eikä kaikki maistu samalta! Ketjupaikkojen etu on tasalaatuisuus, mutta samalla se on tylsää :/

      Poista
  2. Tampereellakin on kattobaari! :D On muuten hienot näköalat kaupungin yli. Ennen se oli Ravintola Hämeensilta, mutta nyt siitä on tullut joku Iskelmäbaari Tähti. Muutoksen jälkeen en ole siellä vielä käynytkään, enkä ole varma haluaisinkokaan...

    Kaipaisin tännekin ihan kunnon rillejä, mutta ne taitaa olla kaikki tuolla jossain suburbiassa - ja niitä pyörillä kulkevia nakkivaunuja ei lasketa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja fiilis on ihan eri kuin jossain kellaribaareissa. Ikkunat tekee niin paljon! Turussa on myös yks baari, joka on vanhassa puutalossa :D sekin on hauska, mutta aina täynnä hipstereitä.

      Aina kun menen Poriin, käyn grillillä :P vaikka ei olisi edes nälkä. Mutta siis mitkä nakkivaunut?

      Poista
  3. On kyllä hassua, miten eri tavoin paikkakunnat ilmenevät syntyperäisille ja muualta muuttaneille. Kun ei ole mitään lapsuustraumoja ja kotiseutuangstia, on aika helppo nähdä Porissa hyviä puolia. Minä olen asunut muutaman tuhannen asukkaan pitäjissä ja eurooppalaisissa miljoonakaupungeissa, ja Pori on ehkä ensimmäinen paikka, jossa on henkisesti aika helppo elää, ainakaan koko aikaa ei tunnu kovaa tarvetta paeta. Myönnettäkööt, etten tunne kovin montaa porilaista, tuttavapiirini koostuu pääasiallisesti muualta muuttaneista uusporilaisista. Muutamasta tuntemastani paljasjalkaisesta porilaisesta osa on loistotyyppejä, osa ärsyttäviä ja kummallisia - vaan missäpä ei.

    Porissa on vähän sellaista berliinimäistä uhmakkuutta, omapäisyyttä ja omaperäisyyttä. Kaupunki pursuaa taidetta ja kulttuuria, ja parhaimmillaan se tulee Porin todella laajasta ja aktiivisesta underground-taiteen kentästä. Mielettömät musiikkikuviot, aktiivinen musaklubitoiminta, paljon hyvää teatteria, maailmantason performanssitaidefestareita. Ei mitään tarvetta yrittää kattaa vuoden kulttuurinälkäänsä Jazzeilla, ne voi hyvin sivuttaa vaikka kokonaan. Ympärivuotiseen tarjontaan mainittakoot myös Porin kansainvälisestikin huomattava, upea taidemuseo. Laaja repertuaari maisemavaihtoehtoja, Reposaaren pakahduttavan herkästä saaristoidyllistä Sampolan lohduttomiin kerrostaloriveihin, jotka loputtomuudessaan tuntuvat vievän johonkin ihan toiseen todellisuuteen, ehkä Ukrainaan, jonnekin posahtaneen ydinreaktorin lähelle. Ja sitten Etelärannan kautta Kirvatsiin, vanhan kiviporin ja puistoisen suistoalueen kauneutta ei ehkä tarvitse perustella.

    Alkaen tästä syksystä, Porilla on tarjota myös yksi hyvä etninen ruokapaikka, se pökerryttävän hyvä nepalilainen. Grillipori on sitten se toisiksi paras. En ole käynyt ikinä yhdessäkään Sedulassa yhtään missään kaupungissa, enkä ole käynyt myöskään Somassa, mutta viihdyn kyllä paikallisissa juottoloissa - erinomaisesti ainakin Rattiksessa ja One for the Roadissa.

    Välillä turhauttaa ja ärsyttää pienet piirit, mutta kyllähän tämä nyt oikeasti silti on sen kokoinen pitäjä, että enemmän se on omasta kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta kiinni. Jos ikinä menisin vaikka sinne Somaan tai ilmoittautuisin mihinkään uuteen harrastuspiiriin, saisin varmaan ihan hyvän otannan ihan uusia naamoja ja ihan eri piirejä. Ja aika usein kuitenkin pääsee kävelemään keskustan läpi ilman, että yhtään tuttua tulee vastaan. Ja jos tuntuu yksinäiseltä ja haluaa tutun tulevan vastaan, tuskin sitä keskustaa kovin montaa kertaa tarvitsee kävellä edestakaisin odotellessa.

    Ainiin, ja tosi hyvä kirpparitarjonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä oikeessa, että oman kaupungin näkee ihan eri tavalla ku vieraan kaupungin. Se on vähän sama juttu ihmisten kanssa: tuttua ihmistä tarkkailee eri tavalla kuin vierasta, ja tunnistaa jo pienetkin eleet. Ja sama toisinpäin: turhaan sitä ei sanota, että kukaan ei oo profeetta omalla maallaan ;)

      Porin uhmakkuudesta ja taide-skenestä sen verran, että just se ankeus mahdollistaa ton kukoistavan underground-kulttuurin. Luin aiheesta jonkun gradunkin joskus :) Että kun on oikein harmaata ja tylsää, niin se jotenkin piiskaa nuoria keksimään jotain omaa. Siitä se Dingokin kuule aikanaan lähti! :D

      Rattis onkin loistava, siellä käy musiikkiporukkaa viereisestä Palmgren-konservatoriosta. Palmgrenilla joskus järkätään jotainkin free jazz -iltoja, tai ainakin järkättiin sillon, ku asuin siellä. Mun musiikillinen kaveri vei mua niihin :)

      On ihanaa kuulla Porista jotain noin kaunista vieraspaikkakuntalaisen suusta! Tää on vähän sama kun se, että jos Suomesta jotain jossain maailmalla mainitaan, se kiinnostaa kovasti. Pori kiinnostaa aina, en mä sitä sielustani pois saa :D Kiitos kommentistasi!

      Poista
  4. Oot mimmi upee (niin seksikäs, kaunis sieluinen naine ah, viisas ja lista on pitkä) ja mun gurl crush for sure! Halusin vain sano sen sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tähän nyt sitten sanois :) Hihittelen kuten naisellisen naisen kuuluukin ja kiitän kauniisti. Tai saako tollasesta kiittää? Onko se sama, ku joku sanoo, että "tykkään susta" ja siihen vastais että "kiitos" :D Mutta enivei, kiitos anonyymi, pelastit mun päivän :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.