Ironista joulua

Ajattelin kirjoittavani oikein nasevan joulupostauksen, mutta sitten tajusin, että kaikki, mitä olisin halunnut joululauluista ja joulusta yleensä sanoa, on tiivistettynä keksimääni juomapeliin, Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki -albumille ja pätkään kandidaatintutkielmastani. Tässä teille siis kolme joulukalenterin luukkua yhdellä kertaa!

Viime yönä ajaessani Helsingistä lentokentältä Turkuun yritin pysyä hereillä ja kuuntelin Ylen yöradiota. Yöradio on muuten ihan loistava, kannattaa kuunnella! Varsinkin Puhelinlangat laulaa -osio. Radiojuontajaparka saa kuunnella täysin kaheleitten ihmisten horinoita. Joskus ajoin Porista Turkuun yöllä, ja meinasin kuolla nauruun, kun radioon soitteli kaikenlaiset hullut, salaliittoteorioitsijat ja vähän reppanat ihmiset. Mutta nyt juontaja sai olla rauhassa ja hän soitti joululauluja. Kuuntelin sitä hekumallista tunnelmointia ja samalla kehittelin loistavan joululaulujuomapelin. Hauskuutta sinunkin jouluusi! Jos olisin pelannut tätä matkalla, promillerajat olisivat paukkuneet aika pian ja olisin ajanut ojaan jo ennen Lohjaa.

Klikkaa kuvaa, niine hkä näet jotakin! Onko teillä jotakin lisää listaan?

Tässä toinen lupaamani luukku. Täyttä mahtavuutta etiketillä Leevi and the Leavings.

Sitten kolmas luukku, joka sisältää kuulkaas vähän jytympää tavaraa. Luvassa on tieteellistä tekstiä kandistani. Ei ole pakko lukea, jos ei jaksa, mutta jos jaksaa paneutua ja on kiinnostunut a) Leevi and the Leavingsista, b) ironiasta tai c) parhaudesta, suosittelen! Olen lihavoinut tärkeät kohdat, jotta saisitte tekstistä jokain selvää. Punaisella merkityt kohdat ovat lisäämiäni havainnollistavia esimerkkejä. Ensin tykitän tajuntaanne vähän teoriaa, jotta ymmärrätte edes jotakin analyysistani.

Kandini käsittelee ironiaa Gösta Sundqvistin sanoituksissa. Tutkin ironiaa Toini Rahdun (2006) komponenttimääritelmän avulla. Sen mukaan ironisessa tulkinnassa on viisi osatekijää (komponenttia).

 TEORIAA:

1. Ironiassa on aina läsnä jokin kielteinen asenne tai sanoma - tosin tämä on vain yksi viestissä näkyvistä sanomista.
2. Ironia on tahallista, eli viestin tuottaja on tietoinen ironisen tulkinnan mahdollisuudesta.
3. Ironialla on aina jokin kohde, joko kielenulkoinen tai -sisäinen asia, kuten toisen olemus, teko tai tapahtuma, esitystapa, repliikki, jokin suurempi kokonaisuus tai diskurssi. 
4. Ironialla on myös uhri, jonka määrittelee kohde. Uhri on inhimillinen tai inhimillistetty esimerkki kohteesta. Ironian toissijaisiksi uhreiksi voidaan kutsua niitä, jotka eivät ymmärrä ironista viestiä. 
5. Ironinen esitystapa on monitulkintainen. Jokin tai kaikki neljästä ensimmäisestä komponentista on kätketty, ja tällöin ne pitää päätellä itse. Kaikkien komponenttien on oltava läsnä, jotta tulkinnasta voisi olla varma ja viesti koettaisiin ironiseksi.
--
Kielellisen tulkinnan päämäärä on saada selville viestin merkitys eli kokea se yhteneväiseksi, koherentiksi. Teksti ymmärretään koherentiksi, kun se on tarpeeksi mielekäs ja yhtenäinen. Nämä ovat koherenssin peruspiirteitä. Jos tulkitsija ei löydä näitä piirteitä tekstistä, hän kokee teksin inkoherentiksi eli järjettömäksi - hän ei ymmärrä tekstiä. Tahattoman inkoherenssin syy voi olla lukijassa tai tekstissä: joko lukija ei kykene tulkitsemaan tekstiä ja sen yhteyksiä oikein tai tekstissä on puutteita, kuten kirjoitusvirheitä. Inkoherenssi voi myös olla tahallista, jolloin sillä yritetään viestiä jotakin. Tällöin tulkitsija joutuu pohtimaan viestin sisällön merkitystä uudelleen. Hän yrittää korjata inkoherenssin koherenssiksi, antamalla havaitsemalleen inkoherenssille jonkin merkityksen, jonka avulla hän tulkitsee viestin uudelleen. (Rahtu 2006: 29-31.)
 --

Tekstin tahallinen inkoherenssi on merkki ironiasta. Huomatessaan tekstissä inkoherenssia ja tulkitessaan sitä uudelleen lukija asettuu katsomaan tekstiä nimenomaan ironisesta näkökulmasta. Näin ottaen inkoherenssin kokeminen on vihje siitä, että avain viestin ymmärtämiseen on ironia, ja sen avulla tekstin osat ja konteksti sovitetaan yhteen koherentiksi kokonaisuudeksi. (Rahtu 2006: 30, 164-165.)
 --

Viestin mielekkääksi eli koherentiksi kokeminen on riippuvaista kontekstista, kuten tuottajasta, tilanteesta tai kielenkäytön lajista, ja sen ymmärtämisestä osaksi tekstiä. Konteksti voi jopa paikata tekstin vajavaisuuksia, jolloin teksti voidaan tulkita mielekkääksi tekstuaalisesta epäyhtenäisyydestä huolimatta. Tilanne ohjaa tulkintaamme siitä, minkä koemme mielekkäänä, ja inkoherenssin kokeminen on hyvin pitkälti riippuvaista kontekstista. (Rahtu 2006: 30-33, 148.) Esimerkiksi repliikki saattaa saada mitä erilaisimpia merkityksiä, jos se otetaan pois kontekstistaan tai sen tuottaja vaihtuu.

Ja sitten itse asiaan!

3.2. Musiikin konteksti: Varasteleva joulupukki

Keskityn tässä luvussa käsittelemään Leevi and the Leavingsin albumia Varasteleva joulupukki (1990). Albumin teemana on joulu, mutta laulut eivät ole perinteisiä joululauluja. Kappaleet Soiva jouluyllätys, Jouluksi mummolaan ja Jouluaattona kännissä kertovat jokainen tarinan, jossa joulunvietto menee pieleen, lähinnä alkoholinkäytön vuoksi. Lauluissa Huomenna on joulu... ja Jossain on kai vielä joulu suhtaudutaan jouluun korostetun toiveikkaasti, kuvitellaan, että "jouluna kaikki on toisin". Materialistista joulunviettoa kritisoidaan kappaleissa Joulu vuosia myöhemmin ja Oikein surullista joulua, ja ajatus joulurauhasta kyseenalaistetaan Jerusalem-laulussa. Perinteisiä joululauluja levyllä on oikeastaan vain kaksi, Taas kun joululta näyttää sekä Joulukertomus.

Soivassa jouluyllätyksessä laulun puhujalla on hyvät aikeet: hän on ostanut lapsilleen ja vaimolleen joululahjat, ja taivaltaa iloisena kotiin niitä tuomaan. Lopulta hän kuitenkin päätyy viettämään joulun yksin, koska juo kotimatkalla itsensä humalaan ja menettää tajuntansa. Jouluksi mummolaan -kappaleessa perheen lapset lähtevät jouluiltana mummolaan pakoon vanhempiensa humalaista riitelyä. Aihepiiriltään samankaltainen on myös Jouluaattona kännissä: laulun puhuja käyttäytyy sopimattomasti alkoholin vaikutuksen alaisena, koko suku humaltuu ja lopulta ollaan jo valmiita kietomaan hirttoköysi kaulaan (esimerkki 2). 

(2) Ehkä vieraiden ilmeet sua hämmentää

kun rintaliiveihin ujuttelen kämmentä

sukulaisetkin pohtivat mielessään

Taasko se on jouluaattona kännissä

Sitä aina ei huomaa juodessa

että joulu on kerran vuodessa

ja Aulikki-tädin kotiviinistä

koko suku jouluaattona kännissä – –

On väkijoukolla leipää jonoteltu

Turkisliikkeen ikkunaa monoteltu

Moni pudonnut on pois tästä leikistä

ja liian moni jouluaattona kännissä

Jos vain riippuvan jostain köyden nään

kiedon kaulani ympäri köydenpään

Olenkohan uutena vuotena hengissä

kun örisen jo jouluaattona kännissä

Laulussa Oikein surullista joulua kassakone kilkkaa myymälässä ja joulukorttien kirjoittaminen on pakollinen joulunajan ohjelmanumero, vaikka niihin kirjoitetaankin mitä mieleen juolahtaa. Kappale tuntuu hieman inkoherenteilta jo pelkkää tekstiä tarkasteltaessa. Inkoherenssi ilmenee liioittelevalla puhetyylillä ja ristiriitaisilla sanavalinnoilla, kuten seuraavista esimerkeistä 3 ja 4 ilmenee:

(3) Ja vahingossa melkein

muistaa että autuaampi antaa

kuin ottaa on

(4) Ja me toivotamme

ikävää, synkkää,

kylmää, pimeää

ja oikein surullista joulua!

Oman kontekstinsa levyn laulujen teksteihin tuo kuitenkin musiikki: se on hilpeän rytmikästä ja perinteisen joululaulun konventioiden mukaista. Taustalla laulaa kuoro ja soivat jouluiset soittimet, kuten kellot, mandoliini ja triangeli. Ironiseen tulkintaan tarvittava inkoherenssin kokemus syntyy tekstin ja musiikin yhteensopimattomuudesta ja korostuu tekstiä tarkasteltaessa. 

Oikein surullista joulua -laulun kertosäe (esimerkki 4) on samaan aikaan sekä liioiteltu että ristiriidassa iloisen musiikin ja joululaulun kaavan kanssa. Tällainen tulkinta vaatii tietämystä joulumusiikista ja sen konventioista: jos tulkitsija on vaikkapa toisesta kulttuurista, jossa joulua ei vietetä, hän ei välttämättä koe tekstiä inkoherentiksi. Kuulijalta vaaditaan siis sanoman ymmärtämiseksi tiettyjen konventioiden ja sosiokulttuuristen tekijöiden tuntemista.

Kielteisenä asenteena laulussa voisi nähdä pilkan, jonka kohteena on joulunvieton kaupallisuus ja traditioiden muuttuminen perinteistä pakollisiksi. Lisäksi kritisoidaan ajatusta, että jouluna kaikilla olisi mukavaa ja onnellista. Tämä tuodaan ilmi esimerkiksi intertekstuaalisilla viittauksilla perinteisiin joululauluihin. Esimerkin 5 lausahduksen voi tulkita intertekstuaaliseksi viittaukseksi Alpo Nopolan joululauluun Kun joulu on, jossa joulua kuvataan murheettomaksi, lämpimäksi ja idylliseksi ajaksi muuten kylmän talven keskellä.

(5) Elämässä koittaa

riemun aika auvoisa kaikille

kun joulu on

Laulun kertosäekin (esimerkki 4) on viittaus vanhaan suomalaiseen jouluperinteeseen, laulunäytelmä Tiernapoikiin ja sen loppusäkeisiin: ”Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua”. Kertosäkeen jouluntoivotuksen adjektiivit on käännetty päinvastaiseksi kuin intertekstuaalisen viittauskohteensa, jolloin viittauksesta tuleekin inkoherentti ja tätä kautta se tulkitaan ironiseksi. Kertosäkeen konteksti muuttaa myös esimerkin 5 merkityksen ironiseksi. Näin tulkiten yhtenä ironian kohteena voisi nähdä myös joululaulut. Esimerkissä 6 niitä kommentoidaan suoraan parodisoimalla eli jäljittelemällä pilkallisesti.

(6) Ding-dong

mandoliini soi ja lapsikuoro

laulaa: lalalaa

Varastelevan joulupukin inkoherenssin kokemuksen vuoksi tulkitsija lähtee etsimään kappaleiden sanoituksista ironian komponentteja. Kielteinen asenne voidaan kappaleista Soiva jouluyllätys, Jouluksi mummolaan ja Jouluaattona kännissä löytää kritiikistä alkoholin juomista (jouluna) kohtaan. Tähän asenteeseen sisältyy ironian kohde, alkoholin juominen (jouluna), sekä uhri, ihminen, joka näin toimii. Tuottajan intentio näkyy siinä, että sekä tekstin että musiikin on tehnyt sama ihminen, joka oletettavasti tuntee joululaulujen perinteiset konventiot. Monitulkintaisuutta löytää siitä, että teksteissä ei kertaakaan varsinaisesti mainita suoraan kielteistä positiota: kerrotaan vain tapahtumat, tekstin tasolla melko neutraalisti. Kertoja ei itse ota kantaa tapahtumiin. Esimerkiksi Jouluksi mummolaan -kappaleessa kerrotaan, mitä on tapahtunut ja alkoholinkulutuksen vaikutuksia kuvaillaan, mutta niistä ei sanota suoraan mitään: tarinoihin sisältyvä opetus on jätetty kuulijalle itse pääteltäväksi (esimerkki 7).

(7) Makaa joulukuusi kaatuneena

miksi itket, Pikku-Leena

komerossa piilossa vanhemmilta

– –

Voitte juopotella keskenänne

kysyä vaikka itseltänne

miksi me näytimme katkerilta

Kun on lattialla lahjasukset

katkenneet, ja oksennukset

riippuvat rinnuksilta.

Jouluaattona kännissä sisältää viittauksia siihen, että tarinan perhe tai suku on sosio-ekonomiselta asemaltaan huono-osainen (esimerkki 2). Laulun puhuja jonottaa leipää, jolla viitataan ilmeisesti nk. "leipäjonoon" eli vähävaraisten ruoka-avustukseen. Vastakkainasettelua parempiosaisten kanssa rakennetaan turkisliikkeen ikkunan potkimisella. Puhuja vihjailee, että olisi valmis tekemään jopa itsemurhan, mikäli sopiva tilaisuus eteen sattuisi. Yhteiskunnallisesta kontekstista katsoen laulussa puhutaan siis myös siitä, miten vähävaraisuus ja erilaiset ongelmat, kuten alkoholismi ja itsemurhat, kulkevat rinnakkain. Laulu voitaisiin nähdä kritiikkinä paitsi alkoholin juomiselle myös eriarvoistumiselle. 

Ironian uhreina albumilla ovat ihmiset, jotka viettävät joulua lauluissa kritisoiduilla tavoilla. Tuottajan intentionaalisuus näkyy hänen tekemissään sanavalinnoissa sekä jälleen musiikin ja tekstin tietoisessa inkoherenssissa. Tekstin on monitulkintaista: sen voisi ymmärtää myös sananmukaisesti, jolloin merkitys olisi erilainen kuin ironisesti tulkittuna. 

Sellainen pläjäys! Koska olen tämän blogin diktaattori, koen oikeudekseni floodata kandiani tänne. Kukaan ei ikinä lue sitä, vaikka yritän tyrkyttää sitä kaikille! Mitäköhän tämä merkitsee?