perjantai 20. joulukuuta 2013

Ahkerat äidin kielen opet

Tättärää, tällä viikolla alkoi minun lomani! Palasin juuri Berliinistä yllätyssynttärimatkalta. Hauskaa oli, siitä myöhemmin lisää! Loman kunniaksi kirjoitankin teille siitä, mitä olen touhunnut tämän syksyn. Pin the Fuck Upsinsa osaavat lukijamme varmaankin tietävät jo, että olen suomen kielen opiskelija ja että kun aloitin blogin kirjoittamisen, olin jo töissä äidinkielen opena. Itseasiassa on ollut ihan virkistävää palata itse opiskelemaan tuon 1,5 vuoden jälkeen, jonka vietin työelämässä, vaikka sekin oli tosi kivaa aikaa.

Uujeah, tässä on Google-haun "äidinkielen opettaja" tulokset! Olenkin aina sanonut, että Google sanoo totuuden ;) (Hikipediasta ja jostain toiselta sivulta)

Nyt olen suorittanut opettajan pedagogisia opintojani eli tehnyt kouluharjoittelua. Ja koska teillä kaikilla on ollut äikäntunteja, tiedättekin jo varmaan, että äidinkieli on paras oppiaine, eikö niin? :) Jos ette jo olleet sitä mieltä, olette kohta, sillä aion esitellä teille inspiroivimmat ideamme.

Tämänkin lapun kirjoittaja olisi ehkä tarvinnut yhdys sana oppia
Opettaja on kyllä niin aliarvostettu ammatti. Olemme vähän niinkuin tonttuja. Tontut tekevät hirveösti taustatöitä: he urkkivat, kurkkivat ja laskelmoivat, mitä lahjoja lapset toivoisivat ja toisaalta ansaitsisivat. Lopulta kaiken kunnian saa silti joulupukki ja tonttujen työ unohdetaan kokonaan. Pukki saa kaikki piparit. Samoin me opettajat näemme hirveän vaivan, kun suunnittelemme mielenkiintoisia oppitunteja ja pidämme itsemme ajantasalla opetussuunnitelmien, pedagogisten menetelmien ja oman oppiaineemme uusien sisältöjen kanssa. Ja sitten julkisesti keskustellaan siitä, onko opettajien kesäloma liian pitkä! En nyt tiedä, kuka tässä vertauksessa on joulupukki, mutta ihan varmasti joku siellä jossain vie meidän gloorian. Ketuttaa.

Tässä yksi syy, miksi a) koen aineeni tarpeelliseksi ja b) haluaisin lopettaa itseni. Feissarimokista.
Mutta ennenkuin kyynistymme ja leipäännymme, olemme innostuneita ja nuoria. Meillä opettajaharjoittelijoilla on nyt se vaihe. Äidinkieli on aika parjattu aine, joten meidän pitää yrittää kahta kauheammin tehdä aineestamme mielenkiintoista. Tässä muutamia keinoja, joilla minä ja opiskelijaystäväni olemme yrittäneet virkistää tunteja.

Usein ei tarvitse edes väkisin vääntää mitään vitsiä, vaan kun löytää hauskan aineiston, loppu hoituu itsestään. Esimerkiksi tämä erään opiskelijaharjoittelijan löytämä vanhalla kirjasuomella käyty keskustelu on hauska ihan itsessään:

Nyt hävettää, etten muista kirjan nimeä. Voin kysyä sitä, jos joku haluaa tietää.
Itse olen käyttänyt humoristista aineistoa esimerkiksi kun opetan suomen sukukieliä. Jaoin oppilaille sanat virolaiseen räppibiisiin Bemmi Gummid, ja sitten katsoimme yhdessä kappaleen musiikkivideon, joka on hulvaton. Ikävä kyllä Bloggeriin ei jostain syystä voi upottaa sitä alkuperäistä musiikkivideota, mutta tässä on Youtube-linkki siihen. Alla on biisi ja sen sanat, mutta suosittelen katsomaan musiikkivideon. Pohdimme yhdessä, mitkä sanat ovat tunnistettavissa, ja sitten jatkoimme siitä sukukielten teoriaan.


Lemppariaiheeni on mainos tekstilajina. Pidin siitä opiskelijakaverini kanssa esityksenkin, ja löysimme ihan mieletöntä materiaalia. Tässä muutama esimerkki:





Tässä oiva esimerkki vastamainoksesta! :D
Yläasteikäisille on tärkeää puhua kriittisestä suhtautumisesta mediaan ja mainoksiin. Tykkään itse hirveästi aiheesta. Blogimainontakin pääsi esitykseemme mukaan ja olen siitä oppilaille puhunutkin. On erittäin tärkeä taito osata tunnistaa mainos ja sen vaikuttamiskeinot. Omassa blogissa mainitsen aina selkeästi, että NYT TÄSSÄ ON MAINOS, jos olen jonkin postauksen tehnyt "yhteistyössä", enkä tee yhteistyötä vain yhteistöiden takia. Kaikki tuotteet tai palvelut, jotka mainitsen tässä blogissa, ovat sellaisia, joita käyttäisin ilman yhteistyökuvioitakin. Mutta oppilaille opetan, että näin eivät tosiaankaan kaikki bloggaajat toimi. Tätä blogikirjoitusta näytin varoittavana esimerkkinä.

Tässä on hauska televisiomainos, jota olen näyttänyt. Se herättää oppilaissa (ja meissä opettajissakin) riemua, koska yläasteikäiset ovat yleensä aina kiinnostuneita seksuaalisuudesta ja juopottelusta. Siksi Kalevalaa ja Seitsemää veljestäkin kannattaa heille kaupitella näiden aiheiden kautta :D

Huumorin ja mielenkiintoisen aineiston lisäksi tunnit tekee mielestäni kivoiksi se, kun opettaja pistää persoonansa peliin eikä tyydy helppoihin tai valmiisiin materiaaleihin. Minä esimerkiksi yritän olla oma dorka itseni tunneillakin. Eräällä oppitunnilla pidin oppilaille murretietokilpailun (jossa soitin mm. Verjnuarmua), jonka palkinnoksi olin tehnyt voittajajoukkueen jäsenille omat kruunut. He olivat sitten luokan murrekuninkaita. Ajattelin, että ysiluokkalaiset nauravat kruunuilleni ja pitävät niitä tyhminä, mutta kun kerroin, että olin tehnyt kruunuja sormet verillä koko yön, he laittoivatkin ne päähänsä kun lähtivät viikonloppua viettämään. Silloin oli hyvä mieli, vaikka vähän olinkin kertonut valkoisia valheita :D

Murrekruunu-MRV
Opiskelijakaverini taas oli keksinyt aivan uudenlaisen tavan kiinnittää oppilaiden huomio sijamuotoihin! Ihan parasta, haluan itsekin tuollaisen paidan.

Luovaa opettamista!
Tässä siis sijamuodot on lyhennetty ja niiden perään on laitettu kunkin sijamuodon tunnus. Esimerkiksi partitiivi on partia (kissaa, opettajaa) ja translatiivi on translaksi (kissaksi, opettajaksi). Hehee, tälle nauravat ehkä vain äidinkielen opettajat, mutta eikö olekin kekseliästä!

Olen opetusharjoittelussa oppinut käyttämään myös luovia keinoja opin iskemiseksi oppilaiden päähän. Esimerkiksi eräällä tunnilla käytin sellaista menetelmää, että ensin rentoutin oppilaat rentoutusharjoituksen ja hiljaisen musiikin avulla. Kun he olivat laskeneet muurinsa alas, istuivat silmät kiinni aivan rentoina ja heidän mielensä olivat heikkoina ja avoimina, iskin tiedon miekkani heidän aivoihinsa, nopeasti kuin käärme! Aloin lukea heille rauhallisella äänellä tekstiä maailman kielitilanteesta. Kun sitten tämän metodin jälkeen aloimme käsitellä asiaa, he muistivat tekstin aivan törkeän hyvin. Onnittelin itseäni: "MRV, sinä vanha kettu, aina hyväksikäyttämässä varomattomia nuoria!".

Postauksen opetus siis on: älä väheksy opettajiasi, he tekevät kaikkensa vuoksesi. Ainakin aluksi. Nuoret ja innokkaat opettajat usein väsyvät jatkuvaan meluun, vanhempien valituksiin ja byrokratiaan. Jos olet vielä oppilas tai opiskelija, muista olla kiltti opettajallesi ja aina välillä kiittää häntä kivoista tunneista! Tähän vielä oma filosofiani paitsi opettajana, myös ihmisenä:

Viikon ajattelijana Einstein, kuva täältä <3
Siis jos haluat olla fiksu, unohda vaikeat lauserakenteet ja sivistyssanat. Yritä olla mahdollisimman yksinkertainen ;) Lomafiiliksissä,


ps. Vaikka jotkut nimittäisivät minua kielinatsiksi, en sellainen koe olevani. Itsekin teen virheitä, enkä tarkkaile esimerkiksi netissä krijoittaessani jokaisen pilkun paikkaa. Älkää siis pelästykö, voitte jatkaa kommentointia ihan vapaasti, en käytä punakynää täällä :)

12 kommenttia:

  1. Harmi että mulla on ollut osa melko kuivahkojakin äikän opeja (Lehtori Tuovinen, keskisormi muovinen...) Mutta silti, tykkään äidin kielestä. Jossa yhdistetyt sanat ovat höpönlöpöä ;) harmi että nuo bemarin renkaitten (?) sanat ei näy, tai tuo kuva ei näy kännykällä lukiessa, olisi mielenkiintoista verrata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, blogiin upotetut videot eivät näy kännykällä! Ihan pyllystä. Mutta jos jaksat, voit etsiä Youtubesta videon hakusanoilla 'bemmi gummid'.

      Kuivakat äikän opet ovat pilanneet kaikkien meidän hauskojenkin maineen! Ihan törkeää. Itse en oikein muista mitään omista opettajistani, ehkä siksi, että olin niin vähän tunneilla :D Tai nyt kun ryhdyin muistelemaan, niin olihan minulla lukiossa parilla kurssilla yksi ihan mahtava opettaja. Hän oli juuri sellaisen kuivakan open näköinen, mutta osoittautuikin sitten todella hauskaksi. Hän oli todella pieni ja vanha nainen, mutta käytti mm. isoa Kalevala-paitaa, joka oli koristeltu heavy metal -tyyliin :D Ja hän hyväksyi minun tarpeeni tehdä kaikista asioista humoristisia.

      Poista
  2. Tuo sijamuoto-paitahan on siinäkin mielessä kätevä, että kun ope kysyy että Kalle, et kai tuijota mun rintoja, niin voi aina vastata että opiskelen vaan noita (sija)muotoja :-D

    -Ana-nyymi-

    VastaaPoista
  3. Aww tää pisti hymyilyttämään :) Oon ite tällä hetkellä lukiossa ja oon huomannut että täällä opettajan merkitys korostuu ihan eri tavalla kuin yläasteella. Ainakin mitä nyt omaan motivaatioon se on vaikuttanut, nimittäin en voi sanoa olevani kovin ahkera oppilas. Yks opettaja on kuitenkin saanut mut lukemaan erään kurssin kirjan kokonaan, ihan vain sillä et se on niin hyvä ja ihana opettaja, ja jo pelkällä olemuksellaan kannustaa yrittämään ja tekemään tosissaan. Toista ääripäätä edustaa huonon opettajan vielä huonompi sijainen tai korvaaja, joilla ei ole sitten minkäänlaista ammattipätevyyttä. Tunteja ei valmistella etukäteen, ja powerpoint esitykset saatetaan väsätä siinä opetuksen aikana. Kirjoitetaan liikaa, mutta asioita ei selitetä auki ja kokeiden numeroita ei saateta laittaa itselleen ylös ollenkaan, jolloin niistä joutuu muistuttelemaan jälkikäteen, jotta kurssista saisi numeron. Okei, periaatteessa opettajan ei pitäisi vaikuttaa omaan opiskeluun, mutta koska minä en olekaan mikään pyhimys, niin kyllä se vaan vaikuttaa :D Mut hyvää jatkoa opettamiseen, tän blogin seurailemisen perusteella oon ihan varma, että sun tunneilla ei tulisi nukuttua :D

    VastaaPoista
  4. Herculinen poika!!! :D

    VastaaPoista
  5. Äikän opet oli aina mun lemppareita! Yksi käski ensin lattialle makaamaan ja sitten pöydälle seisomaan, jotta tajuttaisiin, miten tärkeää on vaihtaa näkökulmaa omissa teksteissä. Käytiin myös metsässä kirjoittamassa runoja kalevalamitalla. Yleensä ne innostavimmat maikat löytyi juuri äikästä, en tiedä sitten antaako aine enemmän irrotteluvaraa vai miksei matikan opettajat ikinä koettanut mitään jännää.

    Meinasin itsekin ruveta äikän maikaksi, mutta suomen kielen opinnot eivät sitten olleetkaan mun juttu, pääsisinpä takaisin yläasteen äikän tunneille oppilaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, joku sentään fanittaa ammattikuntaamme! :) Ihanaa, että sulle on sattunut noin loistavia opettajia. Kunpa joku muakin muistelis noin sitten joskus vuosia myöhemmin. Äidinkieli on monipuolinen aine, joten varmasti se saa ideat paremmin virtaamaan ku matikka. Vaikka ite rakastan matikkaakin, ei niitä yhtälöitä ajatellessa tuu mieleen ihan yhtä innovatiivisia ratkasuja motivoimiseen ku äikässä. Oon kuullut, että muiden oppiaineiden harjottelijoiden keskuudessa luovien ratkasujen tekeminen ja mielenkiintosen materiaalin etsiminen ei oo niin yleistä! En tajua, miksi. Tai sitten se on vaan propagandaa ;)

      Poista
  6. Mukava lukea tällaisesta asiasta, liian harvaa ihmistä kiinnostaa enää oman kielen opettelu tai osaaminen ylipäänsä, etteivät osaa sen enempää puhua kuin kirjoittaakaan sitä. Voidaan lohdullisesti verrata esim. jenkkeihin, että eivät nekään sen paremmin osaa :D your/you're on ikuinen väärinkirjoituskohde siellä puolen. Kouluun immeiset, suatana! Kohta osaa kirjottaa ees ommaa nimmeensä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva! Arvoin pitkään, kirjotanko aiheesta, mutta sitten päätin kirjottaa. Kyllä tääkin aihe tähän blogin sekavaan tarjontaan sopii :D Luonnollisesti mustakin on tärkeetä kielen osaaminen, ja siksi yritänkin tehdä siitä mielenkiintosta. Oon ite niin kärsimätön, että mietin aina oppitunteja suunnitellessani, että jaksaisinko ite kuunnella itteäni. Jos vastaus on ei, teen jotain parempaa. Mutta toisaalta, en ajattele niinkään, että kaikki ois opettajan vastuulla. Kaikkien pitäis olla kiinnostuneita äidinkielestään sen verran, että osaa ilmasta itteensä sujuvasti eikä vaikuta idiootilta. Kieli on kuitenkin kaiken ajattelun perusta.

      Poista
  7. Varoittava esimerkki -blogikirjoitus on ilmeisesti poistettu :/ Harmi! Palan halusta tietää mitä siinä oli :D Jotain Barbiearvontaa?

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.