tiistai 26. marraskuuta 2013

I didn't choose the thug life

 Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen uhkaillut tekeväni, mutta jota kukaan ei ole uskonut. Behold:

Tui tui, mikäs se siinä!

Menin ja ostin itselleni joululahjaksi joululahjaksi tällaisen haalarin! Näille on vaikka mitä nimiä: onepiece, onesie, jumpsuit, playsuit tai romper... Kai jotain vielä? Mielestäni paras nimitys on silti potkupuku, vaikka tässä ei sukkia olekaan. Olisikin!

Sinä luulet,
että olen menettänyt järkeni
En ole hullu,
pois se minusta

(Maj Karma - Rocktähti sekoaa)


Kun tämän pisti päälle, tuli kauhea tarve uhota! Kai se on kompensointia, kun tämä kuitenkin on lähinnä vauvojen asu alunperin ollut.
Kun näitä aluksi tuli markkinoille, kaikki kauhistelivat kilvan, että kuka aikuinen laittaa päälleen potkupuvun. Mutta kummasti niitä käytetään, kuulkaas! Tämä kuuluu niihin vaatteisiin, jota ensin kauhistellaan ja sitten se alkaa näyttää ihan kivalta. Sitten se onkin jo pakko saada. Niin ne markkinavoimat vaan toimivat.

Tärkeintä on, että tämä on mielettömän mukava ja helppo vaate! Eipä tarvi aamulla paljoa miettiä, kun tämän päälleen vetää.

Itse kauhistelin näitä myös, mutta nyt kehtasin vihdoin syödä sanani ja hankkia tämän Geek-printillä varustetun haalarin Ebaysta. MUTTA HEI HUOM HUOM! Käytän tätä sitten ihan vaan ironisesti!

Watch out, we've got a badass over here!
Olen aiemmin syönyt sanani ainakin pillihousujen suhteen. Nimittäin silloin kun minä olin nuori, kaikki käyttivät leveitä lahkeita. Kun joskus kasi-ysiluokan tienoilla alkoivat pillihousut tulla muotiin, vannoimme SIMin kanssa, että me emme ikinä sellaisia päällemme pukisi. Jos oikein muistan, teimme lupauksen, että varjelisimme toisiamme pillihousujen vaaroilta: jos toinen erehtyisi sellaiset ostamaan, toisen piti toimittaa hänet hullujenhuoneelle! Vai kultaakohan mieleni muistot, olikohan se suojelukeino kenties vielä verisempi, toisen hoitaminen pois päiviltä? :D Huh huh, miten teatraalista. No, sanomattakin on selvää, että molemmat sitten pillihousut/legginssit myöhemmin hankimme.

Tämä kelkankääntö oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäinen joululahjani! Itseltäni itselle, rakkaudella. Viime postauksessa esitinkin jo ensimmäisen joululahjatoiveeni, ja tässä tulee toinen. Vau mikä mekko, haluun!

Etsystä
Sellaista tällä kertaa! Olettekos te tehneet jotain vastaavanlaisia äkkikäännöksiä ja joutuneet syömään sanojanne? Kenties kasari- tai ysärimuotiin liittyen? "Ei koskaan enää..."


ps. Mitä saan, jos teen postauksen siitä, millaista on elää viikko haalarissa? ;)

18 kommenttia:

  1. Hyvän mielen, koska haalari on maailman mukavin vaate!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saankohan. Pitää koittaa. Ajattelin sisällyttää siihen viikkoon opetusta, kokouksia opettajien kanssa ja ankaraa biletystä :D

      Poista
  2. Hahaa, mikä sattuma! Postasin juuri jutun uuteen haalariini liittyen jonka ostin ihan vaan naamiaisteemaan sopivaksi mukavaksi viikonloppuasuksi... Vedettyäni sen päälle ensimmäisen kerran en voinut olla ajattelematta kuinka mukavaa onkaan viettää siinä koko joululoma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Mieheni jo valittaa, kun olen viihtynyt tässä haalarissa enemmän kuin laki sallii. Eilen hän houkutteli minut jätskille luvaten, että käydään katsomassa minulle pikkujoulumekkoa samalla, jos puen ylleni jotain muuta kuin haalarin :D Seksintappaja indeed.

      Poista
  3. Mä ainakin nostan sulle hattua, jos toteutat tuon viikko haalarissa -postauksen! Toivoisin, että se viikko sisältäisi ainakin lentomatkan. Olen ennenkin ihmetellyt miten niissä haalareissa käydään pitkillä lennoilla vessassa, joten empiirinen tutkimus olisi tarpeen.

    http://vintagella.blogs.fi/2011/12/23/hyppaeae-sisaelle-12340745/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kokeilla tätä lennolla ensi helmikuussa, kun olen menossa Amerikkaan :D Olet kyllä oikeassa tuon vessakäynnin suhteen, on se hiukan hankalaa. Mutta ei ylitsepääsemätöntä! Kaikista kätevin olisi, jos tässä olisi sellainen pyllyluukku kuten vanhoissa piirretyissä taaperoiden yöpuvuissa on :D

      Poista
    2. ps. Hyvä kirjoitus! Olin ihan samaa mieltä vielä pari vuotta sitten. Mutta olen ailahtelevainen nainen, joten mieli muuttuu. Eihän tämä haalari muotoja imartele, mutta jos on tarpeeksi kuuma muutenkin, pitää antaa muille vähän tasoitusta ;D

      Poista
  4. Siis mulla on IHAN sama kun sulla - kauhistelen KAIKKIA muotijuttuja: Leggingsejä, jakkutakkeja (joita näkyi yläaste-lukioaikana paljon), kapealahkeisia housuja (leveät lahkeet oli se juttu!), Dakinen reppuja, balleriinoja... Vierastan kaikkea, mikä tulee muotiin, mutta pitkän pureskelun jälkeen saatan nielaista. Paitsi nuo Dakinen reput. Niitä oli yläasteella joka pissiksellä.

    Mitä tuohon potkupukuun tulee, sitä en poikkeuksellisesti ole hetkeäkään kauhistellut. Itselläni on sellainen kotiasuna, ja se on korvaamaton. Eri asia on sitten lähteä se päällä ulos, mutta se nyt on taas jokaisen oma asia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään kaikkea niele :D Mutta jotakin kyllä. Yleensä ne on sillon jo menny pois muodista, mutta sehän on hyvä vaan, koska sitten a) niitä ei oo kaikilla, b) niitä saa halvalla ja c) ihmiset saa nauramisen aihetta, kun joku on mattimyöhäinen.

      Tähän sopii ehkä maailman paras sanonta: enhän mä haalarissani mikään ruusu ole, mut kukkiihan se perunaki :D

      Poista
  5. Maailman paras asu, mutta meillä sitä kutsutaan Wäijypuvuksi.
    http://2.bp.blogspot.com/-l4SkAH3kRNI/UimTR0X7DcI/AAAAAAAADnc/VAVr0C1ypfs/s1600/2013-09-05+08.00.14.jpg
    Kuvassa minä, Wäijyhaalari ja kissani Wäijy. Näette varmaan yhteneväisyyden. Ja onko mitään parempaa, kuin olla kotona Wäijyhaalari päällä ja Wäijy sylissä. No ei ole!
    Itse käyn kyllä myös "salaa" kaupassa haalari päällä, mies vähän siitä kettuilee.. :)
    www.rakettimoottori.blogspot.fi

    -JOhanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihana! :D Mun siskolla on just toi sama haalari. Wäijypuku on ehkä paras nimitys, mitä oon kuullu. Ehkä pitää itekki alkaa käyttämään sitä :D Mun mies myös ahdistui, kun sanoin tulevani haalarissa kauppaan. Heti alkoi lahjonta, uhkailu ja kiristys :D

      Poista
  6. hahah, meillä oli parhaan ystävän kanssa ihan sama homma joskus 12-13 -vuotiaina, vannottiin NIIN totisesti ettei IKINÄ puettais pillifarkkuja, hyi mitään sellasia siansorkkia. kuinkas kävikään, muutaman vuoden päästä mulla ei enää mitään muita housuja ollutkaan, eikä ole vieläkään. sen sijaan voisin vannoa, etten enää ikinä laita jalkaani trumpettilahkeita... :D

    mulle on kans tulossa potkupuku ebaystä, semmonen panda! epäilemättä paras himailuasu ikinä. poikaystävälle oli aika kova pala pelkästään mun punapandahuppari, jossa siis on hupussa korvat ja silmät ja kaikki ("siis ethän sä käytä tota muualla ku kotona?"), saa nähdä minkä ilmeen kohtaan kun tuun ensi kerran avaamaan oven pandapuvussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en kestä, että kolme toistaiseksi viimistä kommenttia tässä koskee sitä, että on luvattu olla käyttämättä pillihousuja! :D Pitäis aina muistaa, ettei ole niin ainutlaatuinen kuin luulisi ja toivoisi :D Ja älä huoli, kyllä ne trumpettilahkeetkin sieltä vielä tulee takaisin <3

      Apua, haluun kanssa jonkun tollasen! Kattelin sellasia picahcu-pukuja ja kauhistuin kun tajusin, että haluun sellasen :D

      Poista
  7. Pillihousujen kanssa tein ihan samoin, koska kun olin teini olivat flare-lahkeet eli polvien alta levenevät muodissa ja seiskaluokalla suorastaan kauhisteltiin kun yhdellä pojalla (HUOM. POJALLA) oli pillihousut. Vedin sinnikkäästi läpi lukion leveälahkeisissa housuissa ja farkkujen metsästysreissulla nappasin ensimmäiset semisti pillit farkut, joissa ei ole ihan ihoa nuolevat lahkeensuut mutta pillit kuitenkin. Sitten hirveen häpeissään kaverille sanomaan, että I'M SOWWY I FAILED.

    Haalareista sen verran, että viime vuonna kun näin että Seppälässä myytiin pörröistä vaaleanpunaista haalaria nallekorvilla menin varaamaan sen samantien ja ostatin sen poikaystävällä itselleni joululahjaksi :D Siitä blogini nimikin tuli.
    Ennen sitä minulla oli jo harmaa haalari, jonka hankin koska tykkään olla lapsellinen jossain määrin. Kaupungille en silti haalarissa lähtisi, mutta lähikaupassa on tullut käytyä. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kanssa yhden rokkaripojan (ei meidän luokalta mutta tutuista piireistä), jolla oli pillihousut! :D Se oli niin OMG, outo mutta kuuma. En muista kumpi meistä lankesi ensin, ehkä SIM, koska hänellä oli aina hoikat jalat ja pillihousut nyt sattuvat sopimaan hoikkajalkaisille paremmin.

      Kerroit haalarista jo aikaisemmin ja olen ihan kateellinen siitä :D Haluan kanssa pörröisen! Olenkin, kuten aikaisemmassa kommentissa kerroin, harkinnut jonkun oikein nolon animehaalarin ostamista :D Pikachu, valitsen sinut!

      Poista
  8. Mä oon kanssa vannonut joskus, etten koskaan sulloudu pillifarkkuihin. Etenkin, kun käytin teininä sellaisia hervottomia räppihousupurjeita :D Niin sitä on myös tullut sanat syötyä vaatteen tiimoilta, kuten myös mm. korkokenkien ja legginssien.

    Tosta haalarista, joka on muuten törkeen hieno ja niin mukavan näköinen, tuli mieleen kun jokunen vuosi sitten ennen haalareiden muotiin tulemista löysin UFFista ihanan vanhan ja virttyneen harmaan college-hiihtohaalarin :D Käytin sitä vappuasuna, ja minua pilkattiin kaupungilla pienen cameltoen vuoksi, haalari oli näet hieman liian lyhyt x) Mutta minä en pilkasta lannistunut vaan vedin röyhkeästi haalaria vielä ylemmäs, jalassa kumisaappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mullakin oli räppärihousut! Niissä oli remmejä ja kaikkea :D Pyllyssä luki jotakin, mutta en muista mitä. Olisiko ollut Wicked? Joo, legginsseissä sama juttu mulla. Aluksi kauhistelin, lopulta tajusin, miten kätsyt ne on. Mutta edelleenkään en tykkää käyttää niitä ilman villasukkia tai kenkiä, jotka peittävät ne lahkeensuut.

      Haha, oot ihan paras :D Ai vitsi, juuri noin pitääkin tehdä! Itsekin olen löytänyt kirppareilta jotain niin hirveitä kauhistuksia, että ne ovat ihan älyttömän upeita.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.