maanantai 18. marraskuuta 2013

Haista paska, kaamos

Minut on aina syksyisin vallannut alakuloisuus ja mieletön väsymys eli kaamosmasennus. Joka vuosi päätän, että tänä syksynä kaamos ei minua saa. Tänä syksynä päätin tämän vahvemmin kuin koskaan, ja valmistauduin taisteluun ajoissa!

Ensimmäisenä hommasin hirveän määrän kaikenlaisia pillereitä. D-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, ihmeleväpillereitä ja jotain muita epämääräisiä sikiötabletteja. Aloitin pillerihoidon ajoissa: oikeastaan syön useaa näistä ympäri vuoden. 

Ei auta pillerihoito
Toiseksi aloitin kirkasvalohoidon ajoissa. Olen omistanut tuon lampun jo muutaman vuoden, mutta yleensä muistan sen vasta silloin, kun kaamos on jo pahimmillaan ja voimani lopussa. Nyt aloitin joka-aamuisen kahvihetkeni lampun kanssa suhteellisen aikaisin. Kolmanneksi päätin jatkaa lenkkeilyä ja urheilua ja ratkiriemukasta pomppimista loskassa.


Yritin jopa sitä kuuluisaa peiton alle kääriytymistä! Istuin hetken aikaa siellä, mutta mitään ei tapahtunut. Luovutin.

Ei auta peitonalushoito
Vaan kuinkas kävikään. Minun on myönnettävä tappioni. Kaamos, tuo kaikkien paskiaisten isä, on saanut minusta otteen. Olen kohdannut voittajani. Pillereistä, kirkasvalohoidosta, liikunnasta ja peitoista huolimatta olen aivan poikki, maissa ja makeanhimoinen. Mikään ei kiinnosta. Tältä näyttää lähes joka arki-iltani:

Ainoat lohtuni: viini, suklaa ja kokkausohjelmat!
Leiriydyn telkkarin eteen mussuttamaan kaikenlaista roskaa ja katselemaan melkein yhtä surkeaa roskaa. Nyyh. Yritän kuunnella iloista ja piristävää musiikkia, mutta Risto Räppääjä ja M. A. Numminen eivät nyt iske. Sen sijaan hilpeääkin hilpeämpi Ismo Alanko kuvaa tämänhetkisiä tunteitani hyvin:


Ei auta peräruiskeet
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
Ei auta voimajooga
Ei auta sorkkarauta
Ei auta ruoho eikä aerobic
Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
Harrastin runoutta ja teatteria


Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
Olen ystävien kesken yksinäinen
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään 

olen liian hauska yrittämäänkään
--

Ei auta bingolotto
Ei auta viinan otto
Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
Teen retken meren rantaan 

tuulipuku suojan antaa
Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa
Syön piirakan, kiroan sen makua
Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien


Inspiraationi bloggaamiseenkin on hukassa. Minulla on muutama idea ja melkein valmis juttu, mutta en saa aikaiseksi niiden viimeistelyä. Älkää silti huolestuko! Joulukuu yleensä piristää minua. Silloin on iloinen meininki, pikkujouluja, He-Manin synttärit, joulu, minun synttärini ja uusi vuosi. Sitten onkin jo tammikuu ja uudet murheet. Ja huomaamatta saapuukin kevät! Ja kesä! :) Onko teillä mitään hyviä vinkkejä kaamosmasennukseen, joita ensi vuonna voisi koittaa? Tämä syksy taitaa olla jo menetetty.

 ps. En nyt oikeasti ole ihan täysin sohvapotilaana: olen vain dramaattinen luonne ;) Viikonlopun reissu oli kyllä piristävä! Siitä lisää myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Dramaattinen luonnehan sopii kaamokseen, kuin kermavaahto ihan kaikkeen.

    Moumoun blogissa oli yksi päivä tämä video, ehkä se tiivistää sunkin tunnelmat:
    https://www.youtube.com/watch?v=3USC5hStExY

    https://www.youtube.com/watch?v=3USC5hStExY

    VastaaPoista
  2. Niin sopii joo :D kaikesta tulee astetta jännempää! Tuo video ei toimi, harmi vaan :/

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.