perjantai 16. elokuuta 2013

♥ Kun on joskus lähdettävä ♥

Tämä on muistokirjoitus 10 vuotta sitten kuolleelle idolilleni, suuruudelle nimeltä Gösta Sundqvist. Gösta oli yhtyeen Leevi and the Leavings sanoittaja, säveltäjä sekä laulaja, oikeastaan hyvin pitkälle sen johtohahmo ja yksinvaltias. Olen niin ihastunut Göstaan ja hänen yhtyeeseensä, että kirjoitin kandidaatintutkielmanikin hänestä. Oikeastaan aiheessa yhdistyvät kaksi suurta rakkauttani: kandini nimi on "Muotitietoinen. Ironia Gösta Sundqvistin sanoituksissa". Gradun aion kirjoittaa samasta aiheesta :)

Gösta kuulostaa enkeliltä, mutta ääni ei aina täsmää ulkonäköön :D (Yle 2013)
Nappasin tämän kirjoittamani esittelyn Göstasta kanditutkielmastani. Lähdeviitteet otan iloksenne pois, mutta kaikki on totta ja kaikkeen löytyy lähde. Älkää ihmetelkö blogiin sopimatonta kirjoitusasua, suomen kielen opistolla on hiukan tiukemmat säännöt ;) Jos jo tunnette Göstan, hypätkää kursivoidut kohdat yli!

Kuvakaappaus Gösta Sundqvist -dokumentista, joka löytyy albumilta Keskeneräinen sinfonia.

Gösta Sundqvist oli moniosaaja: muusikko, radiokoomikko, tuottaja, toimittaja sekä jalkapallovalmentaja. LATL:ssa hän oli kantava voima: yhtyeen kappaleet olivat kokonaisuudessaan hänen käsialaansa, hän suunnitteli levyjen kannet ja oli yhtyeen taiteellinen johtaja. Pääosin Sundqvistin päätös oli myös se, että Leevi and the Leavings ei esiintynyt julkisesti, lukuunottamatta esiintymistä vuoden 1981 Euroviisujen alkukarsinnoissa ja muutamaa uran alkuvaiheilla salanimillä tehtyä esiintymistä. 
 
Sundqvist oli hyvin tarkka yksityisyydestään. Hän oli koko uransa aikana antanut hyvin niukasti haastatteluja, mutta vuoden 1996 jälkeen hän vetäytyi  täysin pois julkisuudesta, eikä saapunut edes vastaanottamaan hänelle 1996 myönnettyä Juha Vainio -sanoittajapalkintoa. Haastattelujen vähyydestä huolimatta Sundqvistin painavat ja kiertelemättä sanotut mielipiteet ovat luoneet hänelle julkisen kuvan eli imagon, jota hänet tunteneiden ihmisten lausunnot vahvistavat. 


Leevi and the Leavingsin musiikille ovat tunnuksenomaisia tragikoomiset ainekset sekä melankolian ja humoristisen kepeyden rinnakkaiselo, joihin Sundqvist sai vaikutteita mm. Tsehovin kirjallisuudesta. Sundqvist kertoo huumorin olleen tärkeää sanoituksia tehdessä, ja että koko Leevi and the Leavingsin tuotannossa on taustalla koominen perusvire. Yksi tunnuksenomaisimmista Leevi and the Leavingsin kappaleiden piirteistä ovat niissä esiintyvät hahmot, jotka näkyvät niminä, tarinoina ja stereotypioina. Nämä hahmot ovat tyypillisesti eräänlaisia antisankareita, eli henkilöhahmoja, jotka ovat tarinassa sankarin asemassa, mutta joilla on perinteisten sankarillisten ylevien ominaisuuksien sijaan puutteita ja tarinan roistolle sopivat arvot. Hahmojen tarinoissa tulee esille Sundqvistin sympaattisuus ja taipumus asettua kappaleissaan oppositioon, heikomman puolelle. Tätä kautta hän pystyi kuvaamaan ilmiöitä toisenlaisesta näkökulmasta, tuomitsematta. Tämän piirteen on laulaja Olavi Uusivirta onnistunut hyvin kiteyttämään:


 Missä on tabu tai muuten poliittisesti epäkorrekti aihe, siellä on Sundqvist sulkakynineen piikittelemässä. Leevi and the Leavingsin laulujen läpi puhuvat yksinäiset, syrjäytyneet, kylähullut, rikolliset, huorat, transvestiitit, yksinhuoltajaäidit, erolapset – koko tarkkaan varjellun pohjoismaisen hyvinvoinnin hyssytelty kääntöpuoli. Gösta Sundqvistin eetos taiteilijana oli ihmiselämän mittainen projekti: tehdä ruma ja piiloteltu rehellisen kauniiksi ja näkyväksi. (Alanko 2008: 4.)



Yhtye leikitteli erilaisilla musiikkityyleillä, joilla usein tuettiin oppositioasemaa. Usealla levyllä on yhdistävänä tekijänä jokin musiikkityyli, joka levyn julkaisuajankohtana oli päinvastaista muodissa olleelle musiikille, kuten iskelmä tai disco.


Leevi and the Leavingsin vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on ollut suuri, ja se näkyy vieläkin. Yhtyeen kokoelmalevy Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä (1997) on Suomen kaikkien aikojen 16. myyty levy. Sundqvist on nostettu kuolemansa jälkeen ansioidensa ja ennätyksellisen levymyynnin ansiosta rock-ikoniksi. Leevi and the Leavingsin kappaleille perustuva musikaali Teuvo oli Hämeenlinnan kaupunginteatterin suosituimpia esityksiä vuonna 2006. Gösta Sundqvistin kappaleet ovat myös toimineet esikuvana monelle muulle suositulle yhtyeelle ja lauluntekijälle. Esimerkiksi PMMP:n vuonna 2006 julkaistulla albumilla Leskiäidin tyttäret, joka oli julkaisuvuotensa neljänneksi myydyin levy, osoitetaan kunniaa Leevi and the Leavingsille kappaleella Henkilökohtaista. Myös Apulanta-yhtyeen Sipe Santapukki on nimennyt Gösta Sundqvistin suurimmaksi vaikuttajakseen, ja sanonut, ettei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kertoakseen yhtyeestä, joka muutti hänen elämänsä ja joka edustaa hänelle täydellisyyttä. 



Yhtye edustaa myös minulle täydellisyyttä. En ikinä väsy kuuntelemaan esimerkiksi biisejä Raparperitaivas, Nainen toiselta planeetalta, Pihlajankukka tai Mitä mä niillä teen. Gösta on onnistunut tekemään samalla ironisia mutta herkkiä, pilkkaavia mutta ymmärtäviä sekä jokaisen sydäntä koskettavia mutta kuolettavan humoristisia kappaleita. Huumori ja ironia on parasta mielestäni esimerkiksi kappaleissa Jouluaattona kännissä, Onnelliset ja Matkamuistoja. Laulut Matkalla omiin hautajaisiin, En tahdo sinua enää, Keltainen huivi ja Miranda saavat minut melkein itkemään. Tämäkin video (ja biisi) on ihan mieletön. Gösta, vanha karvanaama, korsetissa!


Kandissani (ja tulevassa gradussani) tutkin sitä, miten Gösta tuo ironian ja huumorin avulla esille tärkeitä asioita: luonnonsuojelun (joka oli hänelle hyvin tärkeä asia), erilaisia vaiettuja yhteiskunnallisia ongelmia sekä halveksuttuja henkilöhahmoja. Hänenkaltaisensa neron ei olisi pitänyt kuolla näin aikaisin. Kunnioitan hänen elämäntyötään, kuuntelen koko päivän Leevi and the Leavingsia ja toivotan Göstalle kevyitä multia. 










ps. Ajattelin, että voisin jatkaa tätä sarjaa idoleistani myöhemmi.n

15 kommenttia:

  1. Göstä ja leevit <3 Löysin Leevit vasta myöhemmällä iällä, mutta kuuluu ehdottomasti suosikkeiheni.

    Pihlajankukka ja Keltainen Huivi ovat suosikkejani, itsekin meinaa aina itkeä Keltaisen Huivin kohdalla ja Pihlajankukka on vain niin suloinen. Myös Pohjois-Karjala koskettaa, vaikka savolainen olenkin, mutta sukujuuret karjalassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia että olet löytänyt :) Iloitsen aina leevifaneista! Pohjois-Karjala on kyllä hyvä, vaikkakin ikävästi puhkisoitettu. Hauskaa on, että sen biisin takia moni luulee Göstaa karjalaiseksi :P

      Poista
  2. Kiitos tästä. Muiston kunniaksi lähetin myös Göstalle terveisiä täältä jostain, pimeää tietä ja mukavaa matkaa jo 10 vuotta ilman virtuoosia. Vääryys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että meitä on muitakin! On kyllä kamala sääli, että Gösta kuoli niin nuorena :(

      Poista
  3. Minusta leeveillä on ihan liikaa "tuntemattomia" biisejä, jotka ei soi ikinä missään! Tai ei niitä biisejä ole liikaa, mutta liian moni niistä on tuntematon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! En käsitä, miten monet hienot biisit ovat jääneet unohduksiin. Tuotanto on tietysti hurjan laaja, mutta silti. Toisaalta minusta on hienoa, miten Gösta "piilottaa" lauluja groteskien elementtein taakse, jolloin osa kuulijoista karsiutuu jo sanan "hilloviiva" kuullessaan :D näin osa kaikesta hienosta jääkin kuuntelematta isolta yleisöltä.

      Poista
  4. Olipa mainiota lukea tämä blogiteksti ja huomata, että Gösta merkitsee muillekin paljon. :) Olisi kiva lukea kandidaatintutkielmasi ja myös tuleva gradu sitten aikanaan.

    Opiskelin toissalukuvuonna nykysuomea Vaasan yliopistossa. Eräälle kurssille kirjoitin esseen siitä, millaista Suomi-kuvaa Leevi and the Leavingsin kappaleet välittävät. Jos olisin jatkanut nykysuomen pääaineen opiskelua, olisin minäkin takuulla tehnyt Göstaan liittyvän kandin.

    Göstan loistava elämäntyö ei häviä mihinkään. Tälläkin hetkellä kuuntelen Koe-eläinpuistoa Radio Suomesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Gösta-faneja ei ole koskaan liikaa! :) Hienoa, että muutkin häntä arvostavat, ja mikseivät arvostaisi. Upeaa, että sinäkin olet käsitellyt Leevejä akateemisessa tekstissä: yhtye ja tietenkin Gösta ovat mielestäni aliarvostettuja ja -tutkittuja.

      Kandi on vain paperiversiona yliopistolla, mutta gradun haluaisin julkaista sitten sähköisenäkin. Koe-eläinpuisto rokkaa! :D Ja samoin Tietokoneenkorjauskurssi. Kiva, että puistoa saa nykyään kuunneltua Yle Areenassa ja uusintoja tulee radiostakin.

      Poista
  5. vitun tyhmä huora se, että gösta kirjoitti laulujen sanat ei tee hänestä koko bändiä jumalauta ei helvetti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin :D Otankin aina vakavasti tällaiset argumentit.

      Poista
  6. Hei, vanha teksti jo, mutta kiinnostaa miten gradun kävi, teitkö sen? Minun on vaikeaa vieläkään hyväksyä, että Gösta todella on poissa. Leevi on kuulunut elämääni aina, ja vaikeina aikoina saan valtavasti lohdutusta hänen musiikistaan ja myös persoonastaan - en ole itsekään mikään sopulisielu.

    Tällä hetkellä kuuntelen erityisesti Bulebule -albumia ja suosikkejani ovat Goan arkki ja Hey camoon (ei tuu mitään). Leevin puhkisoitetuista biiseistä en piittaa, mutta niihin harvinaisempiin en kyllästy koskaan.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.