torstai 18. heinäkuuta 2013

If it's not a dachshund, it's just a dog!

Varoitus! Tämä postaus sisältää vakavaa aivopesua ja mäyräkoirapropagandaa. Seurauksena saattaa olla huimausta, hengityksen kiihtymistä ja tahattomia kiljahduksia, kun vastaan kävelee maastonakki.

Kuten jotkut lukijat ehkä jo tietävätkin, rakas koirani Arska kuoli noin kuukausi sitten. En ole onnistunut pääsemään yli surustani, mutta olen korvannut sen jatkuvalla tekemisellä. Tekemisten välissä itken. Koin huonoa omatuntoa siitä, etten itkenyt koko aikaa, vaikka tiesin, että silloin vasta sekoaisinkin. Minulle tuli parempi mieli, kun hain tämän (jo useassa postauksessa vilahtaneen) mäyräkoirakaulakorun. Nyt minusta tuntuu, että Arska on mukanani, vaikka en häntä koko aikaa ajattelisikaan. En ole ottanut sitä kertaakaan pois kaulastani, enkä aiokaan.


Kun pari viikkoa sitten näin tämän mekon Ebayssa, minun oli pakko saada se. Maksoin siitä sen arvoon nähden naurettavan summan, mutta olin niin iloinen, kun voitin huutokaupan. Vielä iloisempi olin, kun paketti Briteistä vihdoin saapui.




Minua ei turhaan sanota Hulluksi Mäyräkoiranaiseksi. Olen kuullut monesta eri lähteestä, että kun kerran rakastuu mäyräkoiriin, ei muita koiria enää tahdokaan. Ainakin minun kohdallani tämä on täysin totta. Tässä on hiukan mäyräkoira-aiheisia tavaroitani:  

Jokainen kunnon koti tarvitsee mäyräkoiranaulakon...
...tai siis kaksi!
Ja kuka hullu nyt ei käytä ruokapöydässä mäyräkoiraveitsenkannattimia?
Niin no, oikeastaanhan näitä naulakoitahan on kolme, mutta tämä on vain tassu! Tätä ei lasketa!




Tuon mäyräkoiran ylhäällä oikealla aion ottaa käteeni tatuointini jatkoksi, kunhan kesä on ohi. Vai miten olisi teksti I know a little german? :D Jawohl, ich habe eine Panzerwagen in meine Lederhosen! Tällä lauseella olen muuten saanut baarissa työskennellessäni saksalaiselta herrasmieheltä 50 euroa tippiä :D


Mäyräkoirakiiltokuvia, vielä yksi mäyräkoirakoru... Eihän tämä lopu ikinä!


Viimeiseksi näette vielä minun hentojen kätteni jäljen! Tästä taulusta en luovu, vaikka minusta tulisi seuraava van Gogh ja siitä tarjottaisiin miljoonia.

Taidokkaat siveltimenvedot, elävät värit! Mikä tunne, mikä palo!
Lisäksi minulla on mäyräkoirarintaneula, -pehmolelu, -avaimenperä...

<3 Miss Ruki Ver, aka Hullu Mäyräkoiranainen <3

ps. Käsi ylös, kuinka moni lopettaa blogin lukemisen, kun pakkomielteinen hulluuteni nyt näin pääsi paljastumaan? :D

19 kommenttia:

  1. Mää voin sulle paljastaa että mullakin on alustavissa suunnitelmissa ottaa jossain vaiheessa mäyräkoiravauva. Pitkätukkanen sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! Kannatan ja suosittelen ehdottomasti! Mulla on nyt just sellanen pitkäkarvanen vuoden vanha hoidossa, naapurin Ilona. Varo vaan, ne oikeesti vie sydämen jästipäisyydellään, urheudellaan ja uskollisella rakkaudellaan.

      Poista
  2. Hei nyt on kyllä pakko tulla kommentoimaan! Löysin ihan äsken sun blogin enkä malta millään lopettaa lukemista. Oot ihan mahtava muija ja omaat vielä ihan huikeen kropan ja pärstän ja sun kirjoittaminen on kuin jostain toisesta ulottuvuudesta! Keep being you tai jotain muuta yhtä kliseistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana kehutulva! :D Oikein mietin, että jäikö nyt mikään osa kehumatta, ehkä jotain mun huumorintajusta olis voinut vielä mainita? :D Haha. Iso ja sydämellinen kiitos, sekä kehuista että kommentoinnista. Tällaiset kivat kommentit antavat puhtia ja uskoa siihen, että joku tätä blogia lukee ja - taivas varjele - vielä tästä tykkääkin!

      Poista
  3. Iiih! Ihania mäyräkoiria! Täällä ilmoittautuu toinen hullu mäyräkoiranainen! Omia 2kpl Salli ja Pottu ja vanhempien luona 2kpl Alma ja Tyyne! :) Tämä on kyllä huippublogi ja vielä paremmaksi muuttui! Itsehän valitsin kampaajani vain sillä perusteella että tytöllä sattui olemaan mäyräkoira...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, meitä on kokonainen armeija! :D Miksi mäyräkoirilla on aina niin ihania nimiä, maanläheisiä ja suloisia? Jotenkin hellyyttäviä vanhojen ihmisten nimiä, ei mitään muotinimiä tai Yazminelle/Charlotte-linjaa. Ja siis tottakai, mäyräkoiran omistaminen on tunnetusti ainut oikea kriteeri kampaajan valinnassa ;)

      Poista
  4. Mun veljelläni avovaimoineen on kaksi ihanaa karkeakarvaista maastonakkia ja heille on myös päässyt kertymään tuota mäyräkoiratavaraa ympäri kämppää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tämä hulluus leviää! :D Onneksi en ole ainut tartunnan saanut...

      Poista
  5. Upeeta mahtavaa! Tälläiset ylitsevuotavaiset piirteet ihmisissä on parhautta! Kts. nimerkkini/blogini Hullu kissanainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja huh, onneksi joku näkee tämän hyvänä piirteenä :D Onhan kyllä toisaalta parempi se, että keskitän pakkomielteeni mäyräkoiriin, jotka rakastavat huomiota, kuin että rupeaisin stalkkaamaan esim. Ilkka Kanervaa :D

      Poista
  6. Täällä tunnustautuu toinen Hullu Mäyräkoiranainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, en ole yksin! <3 Sinun nakkisi on suloinen, stalkkasin blogiasi! :) Luonnollisesti, koska ne ovat kaikki.

      Poista
  7. Oot älyttömän suloinen tuossa mekossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihanainen Papurika <3 Vähän arvelutti laittaa tota upskirt-kuvaa tänne, mutta eihän siinä mitään näy :D

      Poista
  8. Hulluutesi mäyräkoiriin vaan innostaa lukemaan entisestään :) Koirat ovat ihania ja itse fanitan niitä rodusta riippumatta ja porukoiden hullua räksyttäjä suomenpystykorvaa rakastan niin paljon, että painajaisunissa missä maailmanloppu kohtaa jää porukat pelastamatta, mutta koira pääsee kainalossa turvaan :'D

    Ihana tuo mekko. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HH! <3 Minäkin tykkään melkein kaikista koirista, mutta isoja ja mustia pelkään, koska pienenä sellainen puri minua ja istuin puussa puolitoista tuntia sitä karussa :( Ja ymmärrän unesi hyvin! Törmäsin sellaiseen eettiseen kysymykseen (testiin), jossa piti päättää, pelastaako palavasta talosta oman koiransa vai vieraan lapsen. Minut haukuttiin psykopaatiksi ja kylmäksi ihmiseksi, kun sanoin pelastavani oman koirani... En voi sille mitään, minusta olen vastuussani ensisijaisesti perheeni jäsenistä. Kai olen hullu :D

      Poista
  9. Mäy mäy! Minäkin pidän mäyräkoirista. Eri asia pitäisivätkö kissani niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäy <3 Arskakaan ei tykännyt kissoista, joten ehkä kissojen inho on ihan reilua ja perusteltua :D Tai no siis, kyllä se piti kissoista saaliina :(

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.