torstai 20. kesäkuuta 2013

Oma koti ei niin valkoinen

MRV. Minussa on iso ristiriita. Inhoan kerskakulutusta ja kertakäyttökulttuuria - mutta toisaalta rakastan kaikkea turhaa ja kaunista roinaa. Olen ratkaissut ongelman niin, että ostan tavaroita lähinnä kirpputoreilta. Sieltä löytyykin tosin parhaat jutut! Nyt esittelen teille osan rakkaista tavaroistani ja samalla hiukan epätäydellistä, mutta minusta hyvin viihtyisää, kotiani. Ettehän odota mitään Avotakan keskiaukeamaa! ;)

Tässä on juliste, jonka olen perinyt(pöllinyt) äidiltäni. Se on paitsi älyttömän makea, myös merkityksellinen: vanhempani ovat tavanneet toisensa tuossa tapahtumassa :) Huomatkaa myös osa levykokoelmaamme, seinän hieno väri ja erityisesti maalin rajat katossa :D


Tässä kuvassa seinän väri on vähän vääristynyt, mutta pointti on ihana kuva siskostani ja muusikon (Bach?) rintakuva, jonka sain joskus vuosia sitten pikkujoulupaketissa.


Nämä julisteet ovat ehkä koko maailman kirppishistorian paras löytö. Ostin viisi Neuvostoliiton propagandajulistetta eurolla jostakin Pelastusarmeijan kirpputorilta. Ensimmäisessä puhutaan rautatuteista, toisessa julistetaan kotimaan kutsuvan, kolmannessa puhutaan jotain työn ja rahan suhteesta. En tiedä, ovatko nämä alkuperäisiä(tuskin) vai uustuotantoa, mutta ainakin grafiikka on vanhaa. Ensimmäisessä mainitaan sellainen vuosiluku kuin 1923.


Koska mieheni on hifisti, meillä on jättimäiset kaiuttimet. Kaiuttimien päälle on sijoitettu minun ja mieheni muotokuvat. Mieheni nurinkurinaamainen afrikkalaisukko on lahja hänen siskoltaan. Minun virnuhymyinen pääkalloni on taas ihanan ystäväni Amerikasta tuoma tuliainen.


Kirjahyllyssämme on lisää CD- ja LP-levyjä, mieheni miljoonia teknisia laitteita (DVD-soitin, LP-soitin, vahvistin, toinen vahvistin, kitaran vahvistin, Xbox ja jostain syystä myös vanha Xbox...) ja sekalaisia koriste-esineitä.  


Hyllyn päällä on pino hattuja. Lisää on tulossa. 


Tämän mahtavan löydön tein kirppikseltä pari vuotta sitten. Annoin sen joululahjaksi miehelleni. Siis aito 80-luvun Transformer! Ihan törkeän hieno.


Seinällä on sähkökitara, jota mieheni yrittää opetella soittamaan. Minäkin yritin, mutta motoriikkani ei mitenkään riitä :( Osaan soittaa siis vain Smoke on the waterin melodian(vai riffin vai miksi sitä sanotaan) ja muutaman soinnun :D Kissataulu on anoppini maalaama. Vanha sohvamme meni rikki, ja jouduimme ostamaan tämän uuden Ikeasta. Turussa on liikkeellä ennätysmäärä luteita, joten en ikävä kyllä uskaltanut ostaa sohvaa kirpputorilta.


Koska olen harakka, rakastan kaikkea kiiltävää ja ihanaa. Myös ilmainen tavara kelpaa, jos sillä on hieno merkitys: Teuvo-postikortit mainostivat jonkin Porin nuorisoteatterin Leevi and the Leavings -musikaalia. Suurena Göstan fanina otin niitä kolme ja ne ovat siitä asti olleet seinälläni. Vatsatanssihuivin vanhempani toivat tuliaisiksi Egyptistä, koska harrastan (aina välillä) itämaista tanssia. Taustalla näkyvä kurki-aamutakki on ikivanha, jostain 90-luvun alusta. Se on joko äitini tai hänen ystävänsä tekemä, en ole ihan varma.


Tämän upean metallisen kynttilänjalan löysin kirpputorilta 4 eurolla! Jos raaskin, maalaan sen pinkiksi. Huomatkaa taustalla Helloweenin sirkkelinmuotoinen LP! Sekin on kirpputorilöytö ja parin vuoden takainen synttärilahja miehelleni. 


Tässä nyt osa kaikesta turhasta ihanasta, jota nurkistani löytyy. Välillä pohdin, mikähän minussa on mennyt pieleen, kun olen näin materialisti ja kiinnyn tavaroihin. Ostelen tavaroita muillekin ja annan paljon poiskin, mutta jotenkin sitä silti aina kertyy... Mutta, kuten huomaatte, kaikki lempitavarani ovat tosiaan sieltä kirpputorilta tai lahjaksi saatuja. Eli ainakaan en suoraan tue mitään hikipajoja tai jäteöljyjen pilaamia vesiä, mikä rauhoittaa omaatuntoani hiukkasen.

Miten teillä, ihanat lukijamme, onko teillä tällaista omatunto vs. materialismi -ongelmaa? Entä oletteko tehneet elämänne kirpputorilöydön, josta ette ikinä luopuisi? :)

<3 Miss Ruki Ver <3

ps. Ai niin, tässä muuten biisi, joka kuvaa ostosfilosofiaani loistavasti! :)

14 kommenttia:

  1. Siis kun kirppareiltahan vaan nyt löytyy ne parhaat roinat. (Tai vaihtoehtoisesti ne on niitä lahjaksi saatuja.) Käytetyt huonekalut ovat mun heikkous, ne on jotenkin niin sielukkaita! Materialismia tulee siis harjoitettua säännöllisesti, mutta uusimpiin uutuuksiin sorrun harvoin. Oikeastaan ainoa "materia" mistä en luopuis olisi kirjahyllyt sisältöineet. :I Tai Mannerheimin paapalle antama kunniakirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, vaikkei olisikaan tätä omatuntopulmaa, shoppailisin kuitenkin kirpputoreilla :) Ja oikeassa oot myös noista huonekaluista, rakastan sellasia kuluneita puuosia (ja btw, oikeeta puuta! :D ) ja oikeeta laatua. Sellasta, minkä hajotessa haluaa korjata vanhan eikä ostaa uutta. Mulla on muutama helmi huonekaluissakin, voin niitä joskus esitellä :) Täällä jossain blogin uumenissa on yksi kirjotuspöytäpostaus tosin jo.

      Mä luen paljon, mutta en oo jotenki koskaan alkanu keräilemään kirjoja :/ Lainaan kirjastosta tai sitten ostan ja annan eteenpäin. Ja voi vitsit tota kunniakirjaa, ihanaa että sä oot saanu sen säilytettäväks!

      Poista
  2. Oih, neuvostopropagandaa! Hyvä että joku muukin ymmärtää sen päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä! :D Hatturivistä tarkasti katsoen näkee lisää. Mulla oli myös puna-armeijan hiippalakki, mutta myin sen hiljattain tilaa viemästä...

      Poista
  3. IHANA sisustus :) Tykkään erityisesti seinistä ja ekoista parista kuvista (se on uskoakseni Beethovenin pää muuten ^^)... Sisustuksesta huomaa että olette toisillenne tärkeitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! :) Mun muusikkoystäväni joskus kerto, kuka se on, mutta unohdin nolosti :D Tais olla sitten Beethoven, nyt koitan muistaa! Hauska huomio toi tärkeysjuttu, en osaa ite kattoa sitä sillä tavalla, mutta kaipa se on totta <3 Tai molemmat yrittää tehdä kompromisseja ainakin :D

      Poista
  4. TOsi cool sisustus! Saa aina oman katseen kiertään omaa kämppää et vittu mikä kaaos :---DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitti! Vähän jännitin, että viittinkö laittaa tänne mitään, kun koti ei tosiaan oo missään tip top -kunnossa enkä oo mikään Innon Marco :D Otin samalla kuvia keittiöstä, ja huomasin vasta jälkeenpäin, että pöytä on paskanen ja spray-pullo on siinä vieressä toimettomana... Mutta mun motto on: ei sen niin väliä! ;)

      Poista
  5. En ole tehnyt eeppistä kirpparilöytöä, mutta pakko sanoa, että rakastan Leevejä minäkin :)
    Materialismista kärsin, mutta enemmänkin vaatteiden muodossa. Kaappi täynnä vaatetta vaan ei riitä alkuunkaan, kun lisää on saatava. :) Tyyli vaihtuu niin ei loppuelämää voi vetää vaatteissa, jotka ostin seitsemän vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu juttu! Mun materialismi näkyy myös siellä vaatekaapissa :/ Se on jatkuvassa muutoksessa/kaaoksessa. Ja ääk, Leevi-fani! <3 Leevit on ihan ykkönen ja Gösta on mun idoli :)

      Poista
  6. Ihania yksityiskohtia :) ja veikkaan että tuo kivipää esittää Beethovenia, hiuskuontalosta päätellen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) tästä Beethovenista minua jo valistettiinkin. Muusikkoystäväni häpeää varmaan silmät päästään takiani :D

      Poista
    2. No eihän kaikkien sitä tarvi tietää miltä kukakin säveltäjä näytti :D itselle vaan Beethoven on lähellä sydäntä... pitääkin pitää silmät auki jos tollainen kivipää osuu kohdalle

      Poista
  7. Heippa! Mä kans keräilen noita neuvostoliitto propaganda julisteita. Itse olen tilannut niitä Lenin-museon nettisivuilta :) Tuossa julisteessa missä sanoit puhuttavan rahan ja työn suhteesta lukee suunnilleen näin: "Miten työskentelet, siten tienaat." Eli tuo ahkera mies laskeskelee isoa rahatuppoaan kun taas laiskimus ukkeli katselee hämmentyneenä paria surkeaa seteliään :)

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.