keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Valitusvirsi valitusvirsistä

Olen pohtinut viimeisen vuoden ajan paljon valittamista ja pessimismiä. Olen nimittäin tullut sille vähän allergiseksi. Turhasta valittaminen tutkitusti vaikuttaa paitsi valittajan omaan terveydentilaan myös hänen lähiympäristönsä hyvinvointiin. Turha negatiivisuus tyhmentää ja heikentää aivojen toimintaa.



Sanon tämän kaiken suoraan
koska mä rakastan sua liikaa
Jokaisella mitta on täynnä,
jos susi tulee, saat vaan huutaa

Oma napa ehkä auttaa sua
peilikuva vielä säälii
Saisit kavereita pilttuusta
ne samoin märehtii ja kärsii
Oletko juonut viimein
jokaisen haavan täyteen
Ilo ei löydy millään
Mielenrauha ei valvo viiteen


Jaksan kyllä kuunnella toisten suruja ja huolenaiheita. Mutta jos suurin osa ihmisen puheista on valittamista ja marisemista, väsyy ahkerinkin kuuntelija. Ymmärrän, että aina ei kaikki mene hyvin, mutta onko surkeudessa pakko velloa jatkuvasti? Arvostan, jos murheitani kuunnellaan, mutta arvostan ehkä enemmän sitä, että kun olen surullinen, minua piristetään hyvällä seuralla ja yhteisellä tekemisellä. Kivasti. Hauskasti. Positiivisesti, mutta ei teennäisen pirteästi. Jos olen itse liian pahalla mielellä ja surullinen, jään kotiin, enkä lähde pilaamaan muiden mielialaa. Valittaminen ei auta minua yhtään.

  














Miten elämänpiiri söi itsensä
miten kapeni tie, minä näin
hetkensä heitti moni pois
vaan piti penseytensä


En tahdo loukata masentuneita tai vaikeita asioita kokeneita ihmisiä kirjoituksellani. Voin kertoa itsestäni sen verran, että olen kokenut verrattain lyhyen elämäni aikana paljon. Elämääni on mahtunut paljon surua, ahdistusta, masennusta, kohtuutonta vastuuta ja pahaa oloa. Koen itseni usein ulkopuoliseksi ja outolinnuksi. Mutta olen päättänyt suhtautua elämään ja tulevaisuuteen optimistisesti. Tahdon kertoa, mikä on auttanut minua.

Lukemattomat kerrat olen ollut niin väsynyt, että mieleni olisi tehnyt vain jäädä sänkyyn makaamaan ja luovuttaa. Monta kertaa olen niin tehnytkin. Mutta tämä ajatus saa minut ylös, ulos ja liikkeelle: muistanko 20 vuoden päästä sen, kun olen ollut kotona katsomassa telkkaria vai sen, kun olen kokenut jotain uutta? Monesti lähdettyäni ulos meininki ei ole ollut mitenkään erityisen hienoa. Mutta sitten ne muutamat kerrat, kun on tapahtunut jotain superhauskaa ja legendaarista, ovatkin olleet sellaisia kokemuksia, että muistan ne lopun elämääni. Lisäksi se, että menee ja tekee, poikii lisää energiaa ja hauskoja hetkiä. Siis positiivisen asenteen teeskenteleminen lopulta tekee ihmisestä positiivisen. Tähän perustuu myös nauruterapia: teeskennelty nauru vaikuttaa samoin kuin oikea.


Mielen voima on uskomaton, jos vain uskomme siihen. Oletteko kuulleet siitä, että useat masennuslääkkeet ovat pelkkää plaseboa? Ihmiset ovat myös parantaneet itseltään vaikeita sairauksia vain ajatuksen voimalla.

Se, että päättää hymyillä ja olla positiivinen, on mielestäni valinta. Ankeutta ei voi selittää millään ulkoisella tekijällä. Päätän joka aamu hymyillä töissä, olla reipas ja kysellä muiden kuulumisia. Kun lähden juhliin, päätän, että en istu yksin nurkassa ja selaa kännykkää - ainakin useimmiten. Selvittelen vieläkin lapsuuteni ja nuoruuteni huonoja kokemuksia, ja ne vaikuttavat vieläkin vahvasti persoonaani ja ajatuksiini. Mutta menneisyyteni ei tarvitse pilata nykyisyyttäni ja tulevaisuuttani - en anna sille sellaista valtaa.

                                       No kun on se kauhea
                                       lasinen lapsuus
 ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki
ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä
Se kaikki on sinusta kii
Tää on viimeinen valitusvirsi
kun kukaan ei jaksa enää


Olen joutunut elämässäni tekemään rankkoja päätöksiä pitääkseni mielenterveyteni kasassa. Masennus on kavala tauti: se vaikuttaa ihmisen sisäisen maailman lisäksi myös hänen ympäristöönsä. Olen huomannut, etten ole tarpeeksi vahva vielä henkisesti kestämään masentuneiden ihmisten kaiken nielevää mustaa aukkoa. Olen herkkä ja empaattinen, joten otan helposti muiden murheet kantaakseni ja yritän etsiä ratkaisua. Mutta en voi tehdä muiden mielen sisässä yhtään mitään. 

Aina vika löytyy jostain muualta
jotakin voit syyttää
Sinä et ole mistään vastuussa
mitä vittua noi kyttää

Minä olen löytänyt oman ratkaisuni: kaikki lähtee itsestä ja omasta asennoitumisesta.  Kukaan muu ei nimittäin elä elämääsi, ja vaikka olet joillekin tärkeä, ei sinun parantamisesi ole kenenkään muun tehtävä. Ei pidä odottaa, että kukaan tai mikään tulee pelastamaan. Ei lääkärit, lääketiede tai terapeutit. Ei se, että vanhempasi tai kiusaajasi pyytäsivät sinulta anteeksi. Ei rakkaus, vaikka se voikin tukea. Ei läheisimmätkään ystävät. Ei uusi harrastus, työpaikka tai muutto. Kukaan ei tule hakemaan kotoa ja parantamaan. Ei kukaan muu kuin sinä itse.


Tätä on tietysti masentuneelle ihmiselle täysin turha paasata. Vaikka se onkin avain parempaan oloon. Jokaisen pitää tajuta se itse.

<3 Miss Ruki Ver

ps. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että en kestäisi muiden surua tai huonoja päiviä ollenkaan. Puhun nyt sellaisista ihmisistä, jotka eivät ikinä puhu mistään muusta kuin siitä, miten huonosti kaikki on. Sellaisiakin ihmisiä nimittäin on. Yhden tuttuni jutuista laskin, kuinka monta kivaa asiaa hän kertoi viikon sisällä. Tulos oli pyöreä nolla, mutta valitusta kyllä riitti niin työstä, opiskeluista, tyttöystävästä, muista ihmisistä, terveydestä, elämästä kuin säästäkin. Yritä siinä sitten.
Lainaukset PMMP:n biisistä Viimeinen valitusvirsi

10 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti! Tunnistin itseni parista kohdasta, etenkin tuosta: "Olen huomannut, etten ole tarpeeksi vahva vielä henkisesti kestämään masentuneiden ihmisten kaiken nielevää mustaa aukkoa."

    Olen itsekin yrittänyt elää viime vuosina positiivisemmin katsoen, mutta muutos pessimististä onnelliseksi vaan taitaa tapahtua aika hitaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä muutokseen! Vaikka se ei oo helppoa tai tosiaan kauheen nopeetakaan, kyllä se sitten palkitsee :)

      MRV

      Poista
  2. Ihan loistava teksti! Pystyin samaistumaan täysin. Itsekin tunnen olevani lähestulkoon allerginen pessimismille. Vaikka vasta vuosi-pari sitten ryvin siinä. Oma asenne (oli se sitten positiivinen tai negatiivinen) vaikuttaa koko elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hienoa! Sekä samaistuminen että positiivinen asenne :) Jatka samaan malliin.

      MRV

      Poista
  3. Asiaa. Iteki helposti otan muiden murheet omaksi, enkä jaksa pelkkää valitusta kuunnella. Se on nimenomaan totta, että positiivisuus/negatiivisuus leviää ja vaikuttaa itseenki.

    Yritin tästä erään ystävän kanssa jutella, ja sain aika suuttuneen reaktion. Häntä harmitti kun "ei oo muuta elämässä, mistä kertoa". Yritin tästä sanoa, että onhan, mutta sitä hän vain vähätteli. Ja todellakin, harmittaa kaikki ne flunssat ym mitä hänelle on tullut, ja tottakai saa niistä kertoa, mutta olisi kiva kuulla mitä hyvää on tapahtunut niin se tsemppaa itseäkin harmaana päivänä.

    Aattelin että paras ratkaisu on nähdä tätä ihmistä vähemmän, ettei vaikuta itseenkään liikaa. Ehkä hän jossain vaiheessa ymmärtää vaihtaa asennettaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän samanlainen kokemus. Huomasin, että aina kun olin nähnyt yhtä ystävääni, olin jälkeenpäin todella rättiväsynyt ja alakuloinen. Yritin varovasti sanoa tälle ystävälleni asiasta, mutta hän suuttui ja meni heti puolustuskannalle. Ymmärrän, että on vaikeaa saada kritiikkiä, mutta en itse voinut enää viettää hännen kanssaan aikaa :/ Toivon myös, että hän tajuaa tämän kaiken jossain vaiheessa... Kuten sunkin ystäväsi. Tsemppiä sinne! :)

      Poista
  4. Harmi, että kaiken tuon kertomasi tietäminen ei auta, kun ei ole voimaa tai jaksamista löytää sitä positiivista asennetta. Itse olen ainakin täysin hukassa sen kanssa. Itse haluaisin kovasti nauttia elämästä, mutta tyhjä elämä itsessään ei tyydytä, vaan siinä pitäisi ehkä olla jotain sisältöä, mistä nauttia. Tämä oli silti kiva postaus.

    p.s. Olen uusi lukija ja tykkään blogistanne kovasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Siks laitoinki tohon, että asiaa on vähän turha sanoa masentuneelle :/ Mut ajattelin, et jos tää olis jonkunnäkönen kannustus. Tsemppiä sulle! Toivottavasti sullekin tapahtuu sellanen naksahdus päässä ja elämässä, mikä mulle mahdollisti voiman löytämisen.

      Kiitos tosi paljon sekä kommentista että lukijuudesta! :) Tervetuloa kyytiimme :D Matkasta tulee pitkä ja kivinen...

      MRV

      Poista
    2. No kyllä tää toimi itseasiassa pienenä kannustuksena. :)
      Ja mielelläni kuljen kyydissä. Eipähän tarvii itte kävellä haha.

      Poista
  5. Ihana blogi! Juuri tällaista olen etsinyt kaikkien eteeristen lifestyle-blogien joukosta. Siis niiden, joissa vastavalossa kuvatut, vaaleat polkkatukkaiset naiset esittelevät jalat varsa-asennossa pikkumustiaan ja kiilakorkojaan. Kiitos teille :D

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.